La spiaggia - Roma ha tutto!

Keskiviikko ja enää yksi kokonainen päivä Romassa tämän jälkeen. Teen huomenna yhteenvedon ajastani täällä, mutta sitä ennen muutama sana tämänhetkisistä tuntemuksistani. Blogihan on oman itsensä jakamista muille ja terapiaa itselle, joten tässä tulee. :)

Koska olen ollut yksin liikkeellä, minulla on ollut rutkasti aikaa pohtia syntyjä syviä eli elämää, itseäni ja maailmaa yleisemminkin. Roma on saanut minut tajuamaan maailman kaaottisuuden ja kauneuden sekä opettanut minulle paljon itsestäni. Huomasin, että minusta on ihanaa matkustaa ja olla ulkomailla, mutta kaipaan jatkuvasti ystäviä ja perhettä - vaikka yksinolo onkin hyvästä välillä. Ehkä tämä johtuu siitä, että olen täällä kuitenkin turistina, vaikka olenkin niin pitkään. En ole solminut ystävyysuhteita tai muodostanut sosiaalista verkostoa, koska en ole täällä töissä tai opiskele tai asu täällä. Turistina on hankaluuksia luoda pysyviä suhteita keneenkään, kun on jatkuvassa liikkeessä muiden turistien kanssa ja paikallisiin on taas vaikea saada pelkkänä turistina kontaktia- siis pysyviä ystävyyssuhteita. Huomasin, että viihdyn hyvin suurkaupungissa, koska rakastan sitä että ihmisiä on koko ajan ympärillä. Niinpä Suomi tuntuu tämän jälkeen - ja on tuntunut minusta jo pitkään - pieneltä ja siten ahdistavalta. Toisaalta olen täällä huomannut, kuinka hyvin asiat Suomessa ovat. Meillä on hieno yhteiskunta. On puhdasta, siistiä ja homma toimii. Ruokaa on kaupassa vaikka muille jakaa ja kaunis luontomme järvineen ja metsineen kansallisaarteemme. Suomi on siis kotimaa ja rakas, vaikka olisi missä. Silti veri vetää edelleen ulkomaille, vaikka syksyksi onkin kiva palata kotiin.

Olen viihtynyt Italiassa ja sen kauneuden keskellä todella mielelläni, mutta en jäisi tänne asumaan. Voisin tulla tänne uudestaan viettämään aikaa, vaikka 3kk vuodesta tai jotakin, mutta en pysyvästi. Ensimmäinen syy on, että kaipaan vuodenaikoja. Tykkään lämpimästä Välimeren ilmastosta, mutta odotan jo syksyä ja pimeneviä iltoja. Myös talvi (silloin kun se ei kestä puolta vuotta) on omalla tavallaan kaunis ja kevään tuloa odotan aina. Toisekseen huomaan olevani Pohjois-Euroopan ja anglosaksisen kulttuurin lapsi, koska roomalainen ja italialainen elämän hidastempoisuus ja nautiskelu ei pidemmän päälle sovi minulle. Kaipaan tehokkuutta, rutiineja ja toimintaa. Kolmanneksi huomaan haikailevani pois täältä muualle, vaikka täällä onkin ihanaa. Tunne on sama kuin Suomessa ollessani, joten Italia ei ole kotipaikkani ja sielunmaisemani. Se antaa vielä odottaa itseään ja on löytämättä. Luotan kuitenkin siihen, että jonain päivänä saavun paikkaan, jossa minut valtaa tunne, että olen saapunut kotiin. Etsikkoaika siis jatkuu...

Nyt aamulla ajatukseni ovat jo olleet syksyssä ja tulevissa jutuissa. Gradu, opiskelut ja TYT-puuhat ovat koko ajan mielessä samoin kuin tulevat työt ja uudet haasteet, kuten vaihtoonlähtö ensi keväänä ja harjoittelupaikka ensi kesäksi. Sellainen minä olen. Aina suunnittelemassa uuttaja tulevaa. :) Hetkessä eläminen on minulle välillä vaikeaa, mutta todella antoisaa onnistuessaan. Suunnitelmallisuus on kuitenkin osa minua, joten siksi tulevaisuus jo pyörii mielessä.

Iltapäivällä lähdimme Maijan kanssa pois Romasta ja matkustimme paikallisjunalla noin 60 km lounaaseen rannikolle Anzion suloiseen pikkukaupunkiin. Maija oli kuullut joltain paikalliselta, että siellä on hyvä ranta, jonne roomalaiset menevät hankkimaan rusketusta ja nauttimaan merestä. Oikeassa oli, sillä Anziossa oli mahtavat hiekkarannat ja ihanan sininen Välimeri, jonka rannoilla mekin pari kolme tuntia nautimme iltapäiväauringosta ja merituulesta. Oli ihanaa. <3 Sen jälkeen kiertelimme söpössä pikkukaupungissa, jossa ei selvästikään turisteja kauheasti käynyt, sillä Benettonin myymälässä meille ihmeteltiin, miksi olimme tulleet Anzioon ja englantia ei meinattu osata. Turisteja ei myöskään näkynyt mailla eikä halmeilla, joten saimme myös maistiaisia aidosta ja paikallisvärin täyttämästä italialaisesta rannikkokaupungista. Oli oikein kaunista, rauhallista ja hienoa. Piazzalla hengasi porukkaa mitä pidemmälle ilta ehti ja tunnelma oli välimerellisen leppoisa ja rento. Lähdimme takaisin Roomaan vasta puoli yhdeksän junalla. Matka kesti suuntaansa noin tunnin ja hintaa menopaluulle tuli 6,40€. Ei siis kallis reissu ja kyllä kannatti, sillä kaupunki oli ihana ja rannalla oli mahtavaa. Kiitos Maija! <3

Ilta päätttyi taksikyydilla Terminiltä kotiin. Oli hauska kiitää taksissa yöllisessä kaupungissa nopeaa vauhtia. Tällä taksilla oli mittari päällä (edellisiltaisella ei, mikä selittää vedätyshinnan) ja hintaa matkalle (pidempi kuin edellinen) tuli 12€. Ei siis kovin kallista. Kuski oli puhelias ja halusi tietää, mitä opiskelen. Kerroin opiskelvani teologiaa ja ensimmäinen kysymys ei ollut, että tuleeko minusta pappi, vaan että tuleeko minusta nunna. Mahtavaa! Kulttuurierot luterilaisen Suomen ja katolisen Italian välillä tiivistetty yhteen kysymykseen. Perillä Lantessa seisoskelin hetken vielä terassilla ja ihailin seesteää yötä ja komeaa täysikuuta. Sitten väsy iski ja oli pakko mennä nukkumaan, jotta jaksaisin viimeisenä Roman päivänäni tehdä kaikki haluamani jutut. Siitä kohta lisää... :) Continuarò pronto.