Il bacio da Toscana! Italiassa siis ollaan edelleen, mutta Roma on vaihtunut Toscanan vehreään ja kumpuilevaan maaseutuun. Matka tänne alkoi perjantaina puolen päivän aikoihin junalla Romasta. Juna oli 15 minuuttia aikataulusta myöhässä, mutta selvisin Pisaan suhteellisen aikataulussa. matka kesti kolmisen tuntia ja juna oli ihan täynnä. Onneksi oli paikkalippu tällä kertaa, mutta katsotaan loppulomasta, onko yhtä hyvä tuuri vai matkustanko ravintolavaunussa. Se on sitä reilaajan arkea. Rinkka painaa, mutta mieli on kevyt ja iloinen. Oli haikeaa toki lähteä Romasta, mutta ihana suunnata kohti uusia seikkailuja.
Ensimmäisenä vuorossa oli Pisa, josta matka kohti pohjoista siis alkoi. Pisa on kuuluisa kaltevasta tornistaan ja siksi täynnä turisteja. Kaupunki on suhteellisen pieni ja suloinen – niin kuin kaikki italialaiset pikkukaupungit tuntuvat olevan. Pisassa on noin 100 000 asukasta, joten ihan pikkupaikka se ei ole, minkä huomasi jo suuresta rautatieasemasta. Siellä ei ollut turisti-infoa (saisi olla kaikkialla rautatieasemalla), joten jouduin tuhlaamaan 6€ kaupungin karttaan. Sitten hyppäsin bussiin ja löysin tieni hostellilleni, joka on aivan ihana. Paikka on kuin suuri koti, jossa jokaisella on omat huoneet. Keittiö, oleskelutila ja kylppärit ovat yhteiset. Paikalla oli todella ihana tyttö – Teresa – minut vastaanottamassa ja hän esitteli minulle paikan ja näytti kartasta Pisan tärkeimmät nähtävyydet ja antoi muutenkin vinkkejä liikkumiseen ym. Maailman parasta asiakaspalvelua sain siis heti alkutekijöiksi. Teresa halusi välttämättä puhua englantia, vaikka sanoin osaavani italiaa. Halusi varmasti harjoitella omaa kielitaitoaan niin kuin minäkin omaani. :) Kotiuduttuani (lue: jätettyäni tavarat) hostelliin lähdin kävelemään kaupungille.
Hostelli sijaitsee aivan vanhan kaupungin eli siis historiallisen keskustan ulkopuolella ja on rauhallisen tuntuista esikaupunkialuetta. Keskustaan oli alle 2 km matkaa, joten se taittui mukavasti kävellen. Heti muurien sisälle päästyäni huomasin turistien määrän lisääntyvän ja valtaisa ihmispaljous odotti minua kaltevan tornin juurella. Torni ja sen vieressä oleva Duomo (tuomiokatedraali) sekä Camposanto-hautausmaa ovat selkeästi kaupungin keskeisimmät paikat ainakin turistien osalta. Porukkaa oli paljon, muttei ruuhkaksi asti. Turisteista kuitenkin osattiin ottaa kaikki irti, sillä kukin nähtävyyksistä maksoi. Ja vielä aika ryöväyshintoja. Minäkin kuitenkin kilttinä turistina pulitin 8€ ilosta nähdä Duomo, kastekappeli ja hautausmaa. Torniin kiipeäminen olisi maksanut 15€, joten sen jätin suosiolla väliin – ei minulla sinne muutenkaan korkeanpaikankammoisena ollut hinkua. Maksamani kohteet olivat oikein hienoja, varsinkin Duomo. Tornista ensivaikutelma oli se, että se oli pienempi kuin luulin. Sehän on siis kallellaan rakennusvirheen ja maaperän heikkouden takia ja rakennettu keskiajalla katedraalin kellotapuliksi. Sitä se on edelleenkin ja nykyisin myös Pisan maamerkki ja turistihoukutin. Keskiaika tuntui kaupungissa muutenkin, sillä kirkot olivat enimmäkseen goottilaisia ja kadut jälleen kapeita. Keskiajalla Pisa on kuulemma ollut suuri mahtitekijä alueellaan ja satamakin sillä on ollut, mutta renessanssin ja Firenzen kasvavan vaikutusvallan myötäs kaupunki joutui sen hallintaan. Renessanssi ei kaupungissa kauheasti näkynyt, joten kaikki kehitys silloin on varman keskitetty Firenzeen ja Pisa jätetetty pimeälle keskiajalle, vaikka Galilei tornista 1600-luvulla tavaroita tiputtelikin.
Tornilta matka jatkui pitkin kapeita katuja kohti kahta kauppakatua. Matkalla poikkesin Piazza Dantella, jossa oli herttainen pikku puisto. Ostoskatu oli ihan jees ja hienointa siinä oli, että se oli katettu kummaltakin puolelta kulkien talojen reunaa ja keskellä oli tilaa pyöräilijöille, joita täällä on näkynyt paljon. Tein turistipysähdyksen keskellä kaupunkia, jossa sen jakaa uuteen ja vanhaan osaan Arno-joki. Joen viereisellä Piazza Garibaldilla söin pikkuisessa jätskibaarissa maailman parasta suklaajäätelöä hintaan keskikokoinen annos 2€. Ihanaa. Jäätelöä olen syönyt reissullani jo litroittain ja aion jatkaa samaa tahtia seuraavat kaksi viikkoa. Niin hyvää se on. Jätskitauon jälkeen suuntasin kävellen kulkuni takaisin hostellille kaupan kautta. Hostellissa voisi itse laittaa ruokaa, mutta tyydyin vain leipään, jota söin myös aamiaiseksi seuraavana aamuna tuoremehun kera. Lämmintä ruokaa ehtii syödä Firenzessäkin. Pisa oli oikein hauska välipysähdys, mutta en jäisi sinne pidemmäksi aikaa. Torni ja kaupunki oli mukava nähdä, mutta eipä siellä sitten paljon muuta olekaan. Ja ainakin nyt elokuussa suurin osa liikkeistä tuntuu olevan kiinni, koska täällä on loma-aika. Pisa on kuitenkin yliopistokaupunki, joten talvella siellä on varmasti vilkkaampaa. Nyt minulle jäi nätistä kaupungista vaikutelma uneliaana ja hiljaisena, vaikka se tuskin todellisuudessa sitä on. Olen silti onnellinen pikavisiitistäni Pisassa, sillä siitä oli helppo ja hyvä aloittaa suurempien kaupunkien katsastaminen. Lisäksi se oli hyvä aloitus lomalle rauhallisuutensa ja ihanan hostellinsa ansiosta. Voin lämpimästi suositella AfittaCamera Delfoa kaikille matkaajille jatkossa, niin hyvin tuossa kodikkaassa pikkupaikassa viihdyin. Toinen kehu tulee Pisan sujuvalle bussiliikenteelle ja erityiskiitos pysäkeille, jossa näkyy koko bussireitti ja aikataulut kokonaisuudessaan. Niin sitä pitää Pisa!
Lauantai-aamuna jätin Pisan taakseni ja junailin itseni Firenzeen. Juna oli täynnä turisteja ja ainakin saksan, persian ja tanskan kielet bongasin amerikanenglannin seasta. Hostellini Firenzessä löytyi helposti ja se sijaitsee alle puoli kilometria keskusrautatieasemasta. Hostelli on ihan mukava, omaperäinen pienine huoneineen ja sokkeloisine käytävineen sekä kauniine sisäpihoineen. Asiakaspalvelu oli loistavaa, ystävällistä ja tehokasta. Kämppiksinäni on kolme aussityttöä ja yksi britti. Kuuluvat samaan seurueeseen, mutta eivät reissaa koko Europpaa yhdessä, vaan hajaantuvat Venetsian - seuravan kohteensa - jälkeen kukin omille teilleen. Jätin kamat heti iltapäivällä hostellille ja lähdin katselemaan kaupunkia, joten kauheasti en ehtinyt uusiin ihmisiin tutustumaan heti kättelyssä. Myöhemmin juttelimme enemmän ja he ovat kaikki oikein mukavia. Saa nähdä törmämmekö Venetsiassa. :)
Firenze on kuuluisa kauneudestan, eikä suotta. Kaupunki on todella suloinen vanhoine katuinen ja rakennuksineen. Kaupunkia hallitsee Duomo, joka on ulkoa upeaakin upeampi. En ole varmaan koskaan yhtä komeaa kirkkoa nähnyt. Sisältä se on kuitenkin suoraan sanottuna ankea eikä vedä millään tasolla vertoja komealle ulkokuorelle. Toinen hauska juttu on kauppahalli, jonka löysin Duomon ja Medicien kotikirkon San Lorenzon läheltä. Siellä oli ihania pikkukojuja ja mukaan tarttui herkullista leipää ja kuivahedelmiä. Huomenna piipahdan siellä uudestaan ennen lähtöä Ravennaan. Hallin ulkopuolella markkinameininki jatkui katukauppiaiden muodossa ja sieltä mukaan lähti kaunis vihreä huivi (heikkouteni, sillä en tarvitse enää yhtäkään huivia). Mukaan olisi tarttunut myös yhden kauppiaan puhelinnumero, jos olisin halunnut. Hänellä oli maailman laimein iskurepliikki ("You dropped something. My phonenumber."), jota oli varmaaan testattu useampaankin turistiin, joten kieltäydyin kunniasta. En jaksa edelleen kuin ihmetellä blondiuden tehoa, sillä toinen kohteliaisuus ("bellissima"= todella kaunis) tuli ohi kulkeneelta mieheltä kadulla hikisenä ja tukka hapsottaen kävellessäni. Mikä siinä vaaleassa oikein kiehtoo?! Pahoittelen, jos tällaisia juttuja ja jatkuvaa päivittelyäni aiheesta on liikaa, mutta en vain käsiä sitä. Siksi siis vuodatus.
Keskustassa pyöriessäni näin myös Danten oletetun syntymäkodin sekä kävin Piazza della Signorialla katsomassa David-patsaan kopiota sen alkuperäisellä paikalla sekä muita upeita patsaita, joita siellä oli näytillä. Alkuperäinen David on Accademian galleriassa, jossa kävin sen lauantaina katsastamassa. Ei voi muuta sanoa, että kyllä se on komea. Niin sopusuhtainen ja elävän ihmisen tuntuinen, että koko ajan odotin Davidin lähtevän kävelemään. Michelangelo on vanginnut täydellisen ja sopusuhtaisen miesvartalon todella taidokkaasti ja onnistuneesti marmoriin. En enää ollenkaan ihmettele, miksi häntä pidetään kuvanveiston mestarina tai Davidia niin suuressa arvossa. Muuten Accademian anti oli heikko, ei kauheasti mitään. Ilmeisesti kaikki tärkeimmät ja hienoimmat jutut löytyvät Uffizzista, jossa piipahdin tänään. Paikka oli täynnä turisteja, mutta lippusysteemi oli onneksi toimiva ja pääsin ennakkoonostetun lipun ansiosta nopeasti sisälle. Botticellit, da Vinci ja Michelangelo olivat muiden mestarieosten kanssa kauniisti näytillä gallerian suurissa tiloissa, jotka Cosimo di Medici alunpein rakennutti itselleen toimistotiloiksi 1400-1500-luvulla Vasarin suunnitelmien mukaan - siitä myös paikan nimi, jokas uomennettuna tarkoittaa toimistoja. Eniten paikassa tykästyin Botticelliin, josta en ole aiemmin juuri suurestikaan tykännyt. Nyt tajusin hänen maalauksissaan olevan loistavaa herkyyttä ja haurasta kauneutta, jonka hän on mestarillisesti vanginnut kankaalle. Toinen hieno juttu löytyi Uffizin ulkopuolelta, sillä sen julkisivuun oli upotettu kuuluisten italialaisten kuttuurihenkilöiden patsaita. Sieltä löytyivät mm. kirjailija Dante, yleisnero da Vinci, kuvanveiston mestari Michelangelo, reaalipolitikko Macchiavelli ja tiedemies Galileo Galilei. Vaikuttava kokoelma ja suurinosa tai kaikki heistä ovat vielä vaikuttaneet täällä Firenzessä historian kuluessa. Kaupunki voi siis todella ylpeillä kuuluisilla pojillaan.
Iltapäivällä tänään ja eilen kävin myös muutamassa kirkossa, joista etenkin Annunciazionen (=ilmoituksen) kirkko oli mahtava barokkiloistossaan. Minuun selkeästi vetoaa barokin runsaus ja koristeellisuus, sillä kaikki sellaiset kirkot ovat mielestäni todella upeita. Samoin vaikutuksen teki fransiskaanikirkko (maailman suurin sellainen) Santa Croce, jonne mm. Michelangelo ja Galilei on haudattu. Kirkossa melkein kauneinta oli sen komea puukatto mahtavien freskojen ohella, joista etenkin Giotton Franciscus-aiheiset pistivät heti silmään. Kirkon vieressä oli myös vanhaa luostarin pihaa, joka rauhallisuudessaan oli ihana keidas vilkkaan kapungin ja turisihässäkän keskellä. Kirkko maksoi 5€, mutta oli hintansa arvoinen samoin kuin Santa Maria della Novellan kirkko, jossa myös vierailin tänään. Muuten vain kävelin kaupungilla eilen ja tänään, sillä se on suhteellisen pieni ja siis helposti liikuttava, ja ihmettelin turistimäärää ja kauniita taloja. Pisteitä Firenze sa hyvistä opasteista ja kävelykaduista, joita vanhasta keskustasta löytyy hyvin. Täällä on myös jonkinverran pyöräilijöitä, muttei läheskään niin plajon autoja ja vespoja kuin Romassa. Todennäköisesti kaupungin pienempi koko ja lyhyemmät etäisyydet sekä erilainen rakenne vaikuttavat. Mieleen jäi myös kaupungin vanhin silta talojen reunustama Ponte Vecchio, joka on täynnä kultasepänliikkeitä. Molempina iltoina olen palannut hostellille jalat kipeinä kävelystä, mutta onnellisena ja tyytyväisenä kaikesta kauniista ja hienosta näkemästäni. Turtumus ei vielä ole iskenyt, mutta jonkinasteinen humaltuminen kylläkin, sillä niin paljon kaikkea kaunista täällä koko ajan näkee, että siitä meinaa juopua. Ilma on ollut painostava (voi johtua siitä, että Firenze on laaksossa) ja kuumuus tavallista hiostavampaa. Sen ansiosta lauantaina illalla tuli kuitenkin vilvoittava ukkoskuuro ja satoi ensimmäisen kerran kunnolla koko Italiassa oloaikanani. Se oli ihanaa ja sadetta siunaantui vielä sunnuntai-iltapäiväksikin.
Mitä muuta sanoisin Firenzestä? Hostelli on hyvä ja sijaitsee siis rautatieaseman lähellä. Kaupunginosa on täynnä etnisiä pikkukauppoja ja intialaisia, turkkilaisia ja muita aasialaisia sekä afrikkalaisia näkyy paljon. Näiden kansalaisuuksien ja maanosien edustajia on myös joka paikassa keskustaa laittomina katukauppiaina ja piraattitavaraa on kaikkialla. Turisteja on ympäri maailmaa, mutta silmiinpistävimmät ovat ranskalaiset, espanjalaiset, kiinalaiset, japanilaiset ja amerikkalaiset. Hostellin hintaan kuuluva ilmainen illallinen spaghettia maistui taivaalliselta sunnuntai-iltana. Aamiainen oli ok, tosin en saanut nauttia sitä rauhassa loppuun ulkona terassilla, koska röyhkeä varpunen tuli tarjottimelleni nokkimaan paahtoleipääni. Jouduin teekuppini kanssa sisälle evakkoon ja jätin varpusen nauttimaan saalistaan. Arkipäivän komiikkaa kerrakseen. Pikkulintu ja minä taistelussa ruoasta. :) Firenze on tehnyt vaikutuksen kauniina pikkukaupunkina, joka sijaitsee hauskasti vuorten keskellä (ei mitään) laaksossa. Kaupungissa on vaurauden tuntu ja jäänteitä renessanssin suuruuden päivistä kaikkialla. Kirkoissa ja kaduilla kuitenkin elää keskiaika, sillä edelliset ovat suuria ja korkeita sekä suhtteellisen koruttomia jälkimmäisten ollessa kapeita ja tunnelmallisia. Jos nyt vertaillaan, niin Romassa näkyy ja tuntuu barokki, Pisassa ja Assissa keskiaika ja Firenzessä myöhäinen keskiaika ja varhainen renessanssi. On jännittävää, kuinka paljon eroja kaupunkien väliltä löytyy ja kuinka historian eri kerrostumat on selkeästi havittavissa. Italia jaksaa aina yllättää. :)
Huomenna matka jatkuu Toscanasta junalla Emilia-Romagnan maakuntaan ja Ravennaan. Minun piti alunperin matkustaa sinne nopealla EuroStar-junalla Bolognan kautta, mutta paikkalipun saaminen tuotti vaikeuksia ja lippuautomaatti vei rahani eikä antanut lippua. Sainkin tehokasta kielikylpyä selvittäessäni asiaa italiaksi ja hommatessani uuden reitin - tällä kertaa paikallisjunilla. Matkustan huomenna ensin Faenzaan Bolognan kaakkoispuolelle paikallisjunalla ja sieltä bussilla Ravennaan. Jännittävää. Kaikkein tyytyväisin olen siihen, että sain selvitettyä koko sotkun italian taidoillani. Tosin paljon vaihtoehtoja ei ollut, sillä lippuvirkailijalla oli tiskillä lappu, jossa (englanniksi) luki, ettei hän puhu englantia. Italian puhuminen oli siis pakko ja nykyisin se luonnistuukin suhteellisen hyvin. Sanat tulevat suusta miten sattuu, mutta ainakin ne tulevat italiaksi. Kieli on ihana ja on palkitsevaa huomata pärjäävänsä sillä arkipäivän tilanteissa ihan mukavasti. Yritän laittaa valokuvia tänne reissusta pikapuolin. Venetsiassa pitäisi olla nettiyhteys, joten seuraavat kuulumiset ja kuvat tulevat tänne todennäköisesti sieltä. Seuraavat jutut kirjoittelenkin sitten vetten päältä. :) Ci vediamo dopo qualche giorni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti