L'ultimi sentimenti

Taas on aika kirjoitella vähän kuulumisia. :) Edelleen siis Romassa ja viimeisiä viedään. Aikani täällä Lantessa ja ikuisessa kaupungissa alkaa olla lopuillaan ja haikeus meinaa iskeä toden teolla. En oikeasti nimittäin haluaisi lähteä. Ikävöin toki ihmisiä siellä kotona ja tiedän syksyllä minua odottavan monta hauskaa, jännittävää ja mahtavaa juttua, mutta silti. Roma on vienyt sydämeni ja tänne olisi ihana jäädä pidemmäksikin aikaa. Lante on ollut ihana ja kaikki on sujunut niin hienosti, etten todellakaan tahtoisi pois. Ei kuitenaan auta, vaan perjantaina matka jatkuu. Italiassa onneksi vielä pysytään. :) Perjantaina Pisaan ja siitä sitten eteenpäin Firenzeen. Loppureittiä en vielä paljasta, saatte sen selville sitten blogia lukemalla. ;)

Roomassa oloa on jäljellä siis enää ensi viikko perjantaihin saakka, joten viimeisitä päivistä on otettava ilo irti. Perjantaina tapasin Lanteen saapuneen toisen asukin, arkkitehtiopiskelija Henri Raition. Hän on täällä jo viidettä kertaa ja viettää pari kuukautta Lantessa tehden diplomityötään roomalaisen arkkkitehtuurin historian kytköksistä. Tai ainakin jotain sinne päin. :) Hän opiskelee Tampereella teknillisessä yliopistossa ja on oikein mukava. Oli hauskaa ja hiukan omituista saada seuraa tänne, kun olen niin pitkän ollut isossa palatsissani yksin. Huomenna kuitenkin talo rupeaa pikkuhiljaa tyttymään ja tänne tule neljä uutta asukasta. Hiljaiselo siis päättyy, mikä on ihan mukavaa. Kummitukset ainakin kaikkoavat. ;)

Henrin kanssa oli mukava jutella ja eilen kävimme illalla Trasteverssä pizzalla ja tutustumassa paikalliseen iltaelämään. Kuten olen jo aiemmin todennut Roma herää illalla henkiin ja näin on asian laita myös lauantai-iltaisin. Koko kaupunki kuhisee ihmisiä, kun päivällä kadut ovat ihan tyhjät - ainakin kuumimpaan aikaan. Söimme Trasteveressä Ivo-nimisessä pizzeriassa ja teimme ruoansulattelulenkin Campo dei Fiorille. Jälkkiriksi jätskiä (naminami) ja Limoncello-likööriä paikallisessa baarissa. Koko lystille tuli hintaa noin 15€ eli ei ollut kallis ilta. Ruon kanssa join viiniä, joka oli hyvää ja halpaa. 0,375 litran pikkupullo maksoi 5€ ravintolassa - Suomessa tuolla hinnalla saa 12 cl lasillisen, jos sitäkään. Oli hauska käydä ulkona syömässä ja ajattelin tehdä saman torstaina, viimeisenä Roman iltanani.

Tänään tein perinteisen sunnuntaikävelyn kaupungilla. Viimeistä kertaa täällä. Jalat veivät tälläkin kertaa Piazza di Spagnalle ja Espanjalaisille portaille. Samalla kävin paremmin tutustumassa Santa Maria del Popolon kirkkoon ja löysin kuin löysinkin Corsolta halvat ja ihan makeat aurinkolasit - valitettavasti tosin HenkkaMaukalta, joten italialaista muotia ei ole laseista kiittäminen. :( Popololta lähdin kävelemään Via Veneton suuntaaan ja matkalla poikkesin viehättävällä pikkukadulla Via Marguttalla. Syy, miksi sinne menin, on jokaisen leffafriikin itsestäänselvyys. Joko arvaatte? Annan vinkin. Siellä on kuvattu elokuvaa. Eikä mitä tahansa elouvaa, vaan iki-ihanaa Loma Roomassa vuonna 1953. Siellä kadun idyllissä ovat Gregory Peck ja Audrey Hepburn kävelleet, samoin kuin Fellini ja Mastroianni paikallisista tähdistä joitain mainitakseni. Loma Roomassa on yksi lempielokuvistani ja heti, kun pääsen takaisin Suomeen aion katsoa sen ja fiilistellä rakasta Romaa sydämeni kyllyydestä. Nyt muuten iTunesistani soi enteellisesti Dean Martinin kappale Arrivederci Roma. Alankohan parkua itkusta perjantaina, kun pitää lähteä pois? Todennäköisesti, itkupilli kun olen. :)

Marguttalta matka jatkui Pincion puistoon ja Villa Borghesen taidemuseoon, jonnen en kuitenkaan päässyt, koska liput pitää varata ennakkoon. (Olit oikeassa Siiri.) Huomenna siis puhelin käteen ja lippua tiistaiksi tilaamaan. Ensi viikolla yritän myös käydä katakombeissa, hautausmailla (katolinen ja protestanttinen), Via Appialla, katakombeissa ja vielä yksillä raunioilla. Kiirettä siis riittää, kun viimeisiä viedään. Lisäksi lupasin toimia jonkinasteisena oppaana ystävälleni Maijalle ja hänen äidilleen, jotka saapuvat tänne lomailemaan tänä iltana. Huomenna tavataan ja katsotaan, mitä viikko tuo tullessaan. :) Tänään palasin Via Veneton (kuuluisa kalliista hotellistaan & ravintoloistaan ja 1950-60 -luvulla Hollywood-tähtien kantakatuna) kautta takaisin Gianicololle nauttimaan sunnuntai-illan rauhasta risottoillallisen ja suklaan - yllättävän hyvää paikallista maitosuklaata - kera. Myös lasi kylmää valkkaria (pullon hinta 3,50€ kaupassa) maistui. On muuten todella hyvää viiniä. Hitsi, kun en voi ostaa rinkkaa täyteen pulloja kotiin viemisiksi. Viini on niin hyvää ja halpaa täällä. :)

Jaahas... Jo riittää jaarittelu. Uni kutsuu pian, sillä huomenna on aikainen herätys ja aherrusta gradun parissa tiedossa ennen illan ja iltapäivän turistikierroksia. Buona notte siis kaikille ja huomenna tavataan taas. :)