Nyt on kulunut melkein kaksi kuukuatta siitä, kun palasin Italiasta takaisin Suomeen. Paljon on ehtinyt tapahtua sekä elämässä että gradun kanssa. Mutta ennen nykyisiä kuulumisia palataan vielä hetkeksi takaisin Saapasmaahan, sillä Comon ja Milanon kuulumiset jäivät silloin elokuussa puuttuvien Internet-yhteyksien ja hankalien tietokoneen akunlatausmahdollisuuksien vuoksi kertomatta.
Gardalta matkasin siis junalla Comon kaupunkiin, joka saa nimensä Como-järvestä, jonka rannalle kaupunki on rakennettu. Como on ainoa kaupunki järven rannalla, jonne on junayhteys, joten siksi valitsin sen matkakohteekseni. Matka Gardalta Comolle tuntui kestävän ikuisuuden, sillä ensin matkustin Gardalta bussilla Veronaan. Bussi oli ainakin puoli tuntia myöhässä ja odottelin sitä hiki valuen rinkka selässäni tien poskessa. Olin jo vaipua epätoivoon, kun bussi viimein kaasutteli pikalle ja ystävällinen kuski pakkasi rinkkani ruumaan. Bussi oli myöhässä vielä entisestään matkan kuluessa ja alle puolentoista tunnin matka Veronaan kesti lopulta yli kaksi tuntia, mutta onneksi en myöhästynyt junasta. Matkustin siis paikallisjunalla Veronasta ensin Milanoon ja sieltä junanvaihdolla Comolle, jonne saavuin maanantaina iltapäivällä.
Kuumuus oli jälleen kerran käsinkosketeltavaa ja rinkka painoi kuin synti. Pääsin kuitenkin 1,5 km patikoinnin jälkeen perille Comon hoteliin, joka oli ihan ok, joskin ylihinnoiteltu. Comosta mieleeni jäi kaupungin pienuus ja herttaisuus, mutta paljon nähtävää siellä ei ollut. Duomo oli jälleen kerran hieno ja jäätelö herkullista. Olin tässä vaiheessa reissua jo kuitenkin niin väsynyt, että en jaksanut oikein innostua Comosta ja luulen myös, että siitä olisi saanut enemmän irti autoillen ja tai veneellä liikkuen. Joka tapauksessa en kadu pysähdystäni kauniilla järvellä, sillä oli ihan hauska päästä katselemaan tuota söpöä ja pientä rantakupunkia, joka loma-aikana tuntui olevan hyvin suosittu. George Clooneysta ja hänen huvilastaan ei näkynyt valitettavasti vilaustakaan ja Milanossa minulle selvisikin, että hänen huvilansa sijaitsee yksityisellä saarella, jonne ulkopuoliset eivät pääse. Ei siis Georgea, mutta Como tuli koettua. :)
Tiistai-aamuna, syötyäni herkullisen aamiaisen, kokosin jälleen tavarani ja palasin Comon juna-asemalle tarkoituksenani palata Milanoon ja tutustua sen ihmeisiin. Juna oli hiukan myöhässä ja täpötäynnä. Vaikka olin ostanut paikkalipun, en päässyt paikalleni istumaan, vaan päädyin ensimmäiselle vapaalle paikalle rinkkoineni. Vierustoverini oli oikein mukava hollantilainen mies, jonka kanssa juttelimme koko matkan Milanoon. Hän oli perheineen lomalla Lucarnossa ja he olivat menossa päiväretkelle Milanoon katsomaan mm. San Siron jalkapallostadionia, koska hänen lapsensa kuulemma ovat AC Milan -faneja. Juttelimme lomakokemuksistamme ja elämästämme yleensäkin, kunnes juna saapui Milanon jättimäiselle rautatieasemalle ja tiemme erosivat. Asemalla etsin enismmäiseksi lehtikojun, josta sain kaupungin kartan. Sen jälkeen suunnistin kohti metroasemaa ja hostellini ohjeita seuraten sukkuloin metrolla perille.
Hostelli oli ihan ok, nuorisomeininkiä, siisti ja halpa. Kansainvälistä tunnelmaa oli ilmassa, sillä respan tyyppi oli nuori venäläinen mies, joka opiskeli turismia Venetsiassa. Huonetoverini olivat hollantilaisia (ainakin luulen niin) ja törmäsin yhteiskeittiössä myös mukavaan amerikkalaistyttöön ja hänen hollantilaiseen kaveriinsa. Lisäksi hostellissa punkkasi myös yksi suomalainen poika (enimmäinen reisuussa tapaamani suomalinen, joka oli samassa hostellissa kuin minä), joka oli tullut yksin muutaman päivän reilille Milanosta Sveitsiin. Jutellessamme suomeksi - meidän iloksemme ja ulkomaalaisten huvitukseksi - kävi ilmi, että meillä on yhteinen tuttu Helsingissä. Maailma on todella pieni. :) Hostelli oli tukalan kuuma paikka nukkua ja huonetoverini juttelivat myöhään yöhön, mutta muuten ihmisten puolesta ja sijaintinsa vuoksi paikka oli ihan kiva.
Milanosta en pitänyt erityisemmin kaupunkina, sillä se on selkeästi liike-elämän keskus. Kaupunki on täynnä isoja taloja, leveitä katuja ja meluisaa liikennettä, mutta elokuun lomakautena kadut olivat autiot ja hiljaisuus oli melkein pelottavaa. Metrolla on helppoa ja halpaa liikkua paikasta toiseen ja raitiovaunutkin kulkevat. Milanon keskustassa ovat kaikki kuuluisimmat nähtävyydet ja niinpä minäkin ensitöikseni tsekkasin Galleria Vittorio Emmanuele II:n (katettu ostoskatu täynnä merkkiliikkeitä), Duomon (oikein mahtava keskiaikainen katedraali) ja La Scala -oopperatalon. Viimeksimainittu oli paras kaikesta ja pääsylipun hinta (5€ opiskelijoilta muistaakseni) sisälsi käynnin parvekkeella katsomassa oopperasalia sekä tutustumisen oopperamuseoon. Kokemus oli sen verran mahtava, että innostus oopperaan syttyi täydellä volyymilla ja ajattelinkin investoida ja ostaa jonkinlaisen "Opera For the Dummies" -kirjan itselleni ja perehtyä tarkemmin tuon upean taidemuodon saloihin. La Scalasta selvittyäni lähdin shoppailemaan, sillä siihen Milano tarjoaa oivalliset puitteet. Kulutinkin tiistaina ainakin 5h vain kaupasta toiseeen kulkien ja tsekkasin kirjakaupan toisensa jälkeen. Se oli ihanaa ja löysin myös tuliaisia. Ruokakaupasta tarttui mukaan tuliaisiksi kahvia ja suklaata sekä taivallisia suklaaleipiä minulle kotiin maistiaisiksi ja muisteluiksi. :)
Keskiviikkoaamuna ja viimeisenä kokonaisena Italian päivänäni kipitin ensitöikseni Santa Maria della Grazien -kirkolle Leonoradon Viimeistä ehtoollista katsomaan. Maalausta ei pääse katsomaan ilman ennakkoon ostettua lippua ja kukin ryhmä (20 hlö/ryhmä) pääsee katsomaan tarkoin turvatoimin suojattua maalausta 15 minuutiksi kerrallaan. Otin ilon irti maksamastani ajasta ja ihastelin maalausta pitkät pätkät. Paikalla oli mieltäni piristämässä myös söpö pyöreäpäinen brittivauva, joka naureskeli ja jokelteli tyytyväisenä vanhempiensa ihastellessa taidetta. Maalaus on hieno ja merkittävä ja kaikkea, mutta rehellisesti puhuen en ymmärrä suurta hössötystä, jota siihen liittyy. Olen nimittäin nähnyt hienompiakin maalauksia elämäni aikana, mutta toki Leonardon työ on taidehistoriallisesti vertaansa vailla. Loppupäivän kulutin shoppailen ja kahvilassa istuen. Löysin jo tiistaina yhdeltä kadulta ihanan kahvilan, josta sai ostaa kasviksilla ja juustolla kuorrutettuja foccacioita sekä ihanaa jätskiä. Herkuttelin siis sydämeni kyllyydestä viimeisenä päivänäni ja tein myös piipahduksen Milanon keskuspuistoon, joka on oikein kaunis. Palasin kuitenkin jo iltapäivällä ajoissa takaisin hostellille, sillä viimeiset pakkaukset odottivat ennen lähtöä.
Olin ostanut bussilipun Malpensan kentälle jo keskiviikkoaamuna, sillä jouduin lähtemään kentälle jo samanpäivän iltana. Lentoni Suomeen lähti torstaina 20.8. klo 7.00 aikoihin aamulla, joten siksi päätin mennä kentälle jo edellisenä iltana välttääkseni kalliin taksimatkan, koska julkiset eivät liikkuneet kentälle niin aikaisin (minun olisi pitänyt olla siellä jo klo 5.00 torstai-aamuna), ja sikamaisen aikaisen aamuherätyksen. Niinpä nostin rinkan selkääni klo 20.00 aikaan keskiviikoiltana ja heitin hyvästit Milanolle - ei tullut erityisemmin ikävä. Rautatieasemalla minulla oli lieviä vaikeuksia löytää lentokenttäbussin pysäkille, mutta onnistuin siinä lopulta suhteellisen hyvin, vaikka kadotinkin opasteet välillä näkyvistäni. Matka kentälle kesti yli tunnin, sillä Malpensa on lähes 50 km päässä Milanon kaupungista. Kenttä oli ihan ok ja selkeä, vaikka olikin suuri, ja ehdoton plussa oli itsepalvelulähtöselvitys, jonka tein keskiviikkoiltana. Se on siis automaatti, jonne vain näytetään passia ja syötetään lennon tiedot. Sitten siitä sai valita itse istumapaikat koneeseen ja tulostaa liput ulos. Seuraavana aamuna heitin vain matkatavarani ruumaan menemään, enkä joutunut jonottamaan lähtöselvitykseen. Kätevää ja nopeaa. Joskus tekniikka on todella mahtava asia. :)
Yö lentokentällä sujui hyvin, sillä siellä oli paljon muitakin matkustajia ja turvallista, koska vartijoita on kaikkialla. Olin varautunut unettomuuteen ja yövalvomiseen kirjoja lukemalla, mutta klo 23 aikoihin minua alkoi nukuttaa mielettömästi ja nukuin katkonaisesti aamuviiteen saakka. Silloin oli aika ryhdistäytyä ja mennä kohti konetta. Kone, jolla lensin Milanosta Müncheniin oli ihana pieni ja puolityhjä. Se oli Air Dolomite -yhtiön kone ja söpöin ikinä. Matka Saksaan kesti alle tunnin ja maisemat ikkunasta katsottuna olivat upeat varsinkin Alppien yli lennettäessä. Olin jo etukäteen jännittänyt koneen vaihtoa, sillä vaihtoaikani Münchenissä oli vain 50 minuuttia. Kaikki sujui lopulta kuitenkin loistavasti, sillä kone paitsi laskeutui kentälle aikataulussa, vieläpä etuajassa. Ehdin siis hyvin Helsingin koneeseen ja pääsin perille Suomeen ajoissa. Matkatavaroitakaan en joutunut perillä odottamaan kovin kauaa ja 25 kg rinkan painoon tympääntyneenä otin taksin kentältä kotiin. Lämpötila oli vajaat 20 astetta ja puolipilvistä, joten en palellutkaan ihan älyttömästi pohjoiseen takaisin päästyäni. Milanossa lämpötila oli lähemmäs 40 lähtiessäni ja kuumuus alkoi olla jo ahdistavaa, vaikka suhteellisen hyvin olin siihen kuuden viikon aikana tottunutkin. Oli siis mukava palata kotiin - kaikin puolin. :)
Oli ihana tulla takaisin Suomeen, vaikka osa minusta jäikin Italiaan. Rooma elää sydämessäni aina, mutta huomasin ikävöineeni läheisiä ihmisiäni ja kaikkea tuttua ja turvallista koko reissun ajan. Matka kuitenkin opetti minulle paljon asioita itsestäni ja ainakin todisti, että selviän yksin vieraassa maassa ja vieraalla kielellä. Kaiken kaikiaan siis mahtava kokemus. Parasta koko reissulssa olivat tapaamani ihmiset ja kokemani asiat. Venezia, Amalfin seutu ja Roma varastivat sydämeni täysin ja palaan Italiaan ehdottomasti vielä joskus. En kuitenkaan muuttaisi sinne pysyvästi asumaan, sillä leppoisa elämänrytmi ei sovi pohjoismaalaiselle tehokkaalle luonteelleni. Lomapaikkana Italia on kuitenkin vertaansa vailla ja ihmiset, kulttuuri ja kieli mahtavia. Olen siis oikein tyytyväinen ja onnellinen Italiassa viettämästäni ajasta ja kaikesta, mitä sain nähdä ja kokea seillä. Muistot säilyvät mielessäni aina ja toivon palaavani tutuille ja rakkaille paikoille uudestaan joskus tulevaisuudessa. Nyt kuitenkin kohti uusia haasteista ja uusia kokemuksia. Kirjoittelen pian lisää viimeaikaisista kuulumisista. :) Siihen asti: Grazie la bella bella Italia e bacio dal mio cuore a tutti! <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti