Lago di Garda

Lago di Garda eli suomeksi Garda-järvi. Siellä olen nyt. Matka tänne alkoi aamulla Veronan rautatieasemalta rattoisalla kolmen tunnin odottelulla. Tämä johtui siitä, että en päässyt majoittumaan tänne vasta kuin klo 15 jälkeen iltapäivällä, joten en viitsinyt lähteä Veronasta turhan aikaisin tavaroiden kanssa järveä katselemaan. Siksi hengasin aseman odottelutiloissa kirjaa lukien ja aika kului rattoisasti. Matkaan pääsin iltapäivällä vähän enne kello kahta ja matkustusvälineenä oli bussi. Matkaa Castelletton pikkukaupunkiin kului Veronasta puolitoista tuntia. Bussi oli ihan täynnä turisteja, mutta se li odotettavissa, sillä koko Garda-järven seutu on turistialuetta ja hyvin hyvin suosittua sellaista.

Päästyäni ystävällisin bussikuskin – pysähtyi pyynnöstäni Catellettossa oikealla pysäkillä – avustuksella perille majoittauduin majapaikkaani. Sitä markkinoitiin B&B-paikkana, mutta kyseessä on kyllä hotelli ja vielä ihan hyvä sellainen. Ei mitään hurjia tähtiä, mutta siisti ja mukava paikka. Olen siis aika luxus-oloissa hostellien jälkeen, vaikka ei niissäkään ole ollut valittamista – päinvastoin ne kaikki ovat kaikki olleet hyviä paikkoja. Hotelli ja tie, jota bussi tänne ajoi, sijaitsevat ihan Garda-järven rannalla. Uimapaikkoja on joka välissä ja vesi on ihan meriveden väristä. Heti perille päästyäni pulahdin veteen uimaan, mikä oli sanoinkuvaamattoman ihanaa ja virkistävää. Castelletto ei ole mikään ihmeellinen paikka, mutta sen ehdoton plussa on turistien vähyys. Kaupunki ei ole suuri ja turistit tuppaavat olemaan lähempänä järven etelä-osia Gardan tai muiden turistikeskittymien läheisyydessä. Toisaalta turisteja on täällä kaikkialla, enimmäkseen saksalaisia ja brittejä, mutta myös italialaisia loma-ajasta johtuen. Koko järvi on ympäröity turistipaikoilla, hotelleja ja leirintäalueita on joka puolella ja pari huvipuistoa takaa lomalaisten jatkuvan virran tänne. Enkä yhtään ihmettele, miksi tänne halutaan tulla. Järvi on todella kaunis, sillä sitä ympäröivät komeat vuoret ja vesi on todella kirkasta.

Mitä sitten oikein teen täällä? Suoraan sanottuna: en mitään. Nautin olostani ja rentoudun. Halusin nähdä järven, koska s on kaunis. Lisäksi hengähdän täällä ennen loppureissua ja paluuta arkeen, mikä tapahtuu torstaina kotiinpaluun myötä. Tänään siis vain uin ja hemmottelin itseäni ravintolaillallisena. En ole nimittäin kovin paljon ulkona syönyt köyhästä budjetista johtuen, vaan kirjaimellisesti elänyt leivällä ja tuoremehulla Romasta lähtöni jälkeen. Gardalla kuitenkin hemmottelin itseäni ja kaunistauduin todella nätiksi illallistani varten. Menin hotellin läheiseen vähän parempaan ravintolaan ja herkuttelin lampaalla (pakko syödä lihaa aina kun mahdollista proteiinien takia) sekä tiramisulla hyvän viinin kera. Palvelu oli erinomaista, eikä kukaan ainakaan suoraan oudoksunut sitä, että söin yksin. Minua palveli ainakin kolme eri tarjoilijaa ja aperitiiviksi sain naminami kuohuviiniä – paikallista proseccoa todennäköisesti – pyytämättä. Ruoka oli hyvää ja tiramisu taivaallista. Hinta oli ihan ok (alle 30€) ja nautin illallisestani suunnattomasti. Oli hiukan outoa syödä yksin, mutta loistava asiakaspalvelu korvasi sen moninkertaisesti. Sain jälleen kehuja italian taidoistani – tilasin siis ravintolassa vain ruokaa, mikä ei paljon vaadi – mikä saa minut päättelemään, etteivät turistit usein puhu italiaa, minkä vuoksi minua ja kielitaitoani arvostetaan. Perinteinen kysymys oli jälleen mistä olen kotoisin, sillä suomalaiseksi kukaan ei ole minua vielä kertaakaan heti arvannut. Tänään jätskimyyjä luuli saksalaiseksi, joka on yleensä ensimmäinen veikkaus. Seuraava on Itävalta ja sitten Ruotsi tai Tanska. Suomea ei ole arvannut kuin pari oikein. Kiinnostavaa. Suomalaisia turisteja ei varmaankaan ainakaan tungokseksi asti Italiassa pyöri, vaikka olen suomea kuullutkin lähes kaikkialla, missä olen käynyt – viimeksi Veronassa.

Lähtöpäiväni aamuna nautiskelin Gardasta vielä hetken ja kävin aamukävelyllä järven rannalla. Se oli oikein virkistävää, sillä maisemat ovat henkeäsalpaavat ja järvi aaltoili komeasti, koska tuuli suhteellisen voimakkaasti. Aallot olivat suuria ja siksi minulla olikin lieviä vaikeuksia pulahtaa järveen aamu-uinnille niin kuin olin suunnitellut. Pääsin jorpakkoon kastautumaan, mutta uimisesta ei voinut puhuakaan, sillä aallot heittelivät minua rannassa komeasti edes takaisin. Kävinkin järvessä vain kastautumassa ja nauttimassa siitä vielä viimeisen kerran ennen lähtöä. Uimareita ei ollut muita, syynä todennäköisesti aallot eikä veden lämpötila, sillä kylmästä ei voinut puhuakaan. Vesi oli vilpoisaa ja ihanan virkistävää. Uinnin jälkeen suuntasinkin hyvillä mielin takaisin hotelliin ja nauttimaan loistavaa aamiaista. Paras aamiaiseni tähän mennessä. Täällä etelässä aamiainen nimittäin yleensä on croissant tai paahtoleipää hillon tai Nutella-suklaalevitteen kera. Joka tapauksessa yleensä jotain makeaa, mikä saa suomalaisvatsani kapinoimaan, sillä heti aamusta haluan jotain suolaista. Nyt tarjolla oli toki kakkuja (useita erilaisia) ja croissantteja, mutta myös leipää (kokojyvä, ihanaa!), tuoreita nektariineja ja mikä parasta luonnonjogurttia myslin kera. Niinpä herkuttelin oikein kunnolla ja nautin hyvästä aamiaisestani, jotta jaksan matkustaa tänään kohti Milanoa ja Como-järveä, joka on vuorossa tänään. Loppu jo häämöttää, mutta ei ole täällä ihan vielä. Ci vediamo a Como!