Pelottava tulevaisuus

Lammilla ollaan. Tulin tänne siis tänään ja tarkoituksena on viettää viikko gradua kirjoittaen. Sain siis viime talvena Helsingin yliopiston Gradut valmiiksi -stipendin, joka oikeuttaa minut viettämään viikon täällä Helsingin yliopiston Lammin biologisella tutkimusasemalla täysihoidassa gradua kirjoittaens. Sitä siis olen nyt seuraavan viikon täällä tekemässä. Kannattaa hakea sellaista stipendiä garduntekijät. :)

Oli mukava tulla tänne ja päästä gradun kimpuun. Sen suhteen on nimittäin viime aikoina ollut hyvin hiljaista, koska en ole ehtinyt muilta kiireiltä Franciscuksen kanssa seurustelemaan. Nyt kuitenkin omistaudun seuraavan viikon Franciscukselle ja kirjoitan gradusta raakaversion valmiiksi. Sitten onkin hionta- ja hienosäätövaiheen vuoro. Joulukuun alussa gradun olisi tarkoitus olla valmiina. Silloin shampanja poksuu. :)

Gradua on viime aikoin ollut oikein mukava tehdä ja toivonkin seuraavasta viikosta tulevan hyvin antoisan sen suhteen. Samalla ajatus gradun valmistumisesta kuitenkin pelottaa, sillä sen jälkeen edessä on tyhjyys ja kysymys Mitä sitten? Olen opiskellut kohta viisi vuotta ja valmistun ensi syksynä. Minne elämä heittää minut sen jälkeen? Mikä on tarkoitukseni tässä maailmassa? Tarvitaanko minua täällä johonkin? Mikä on tämän kaiken merkitys? Tällaiset kysymykset ovat viime aikoina pyörineet paljon pääässäni ja käyn koko ajan läpi jonkinlaista kriisiä. Gradun jälkeen en nimittäin yhtään tiedä, mitä tehdä. Tai siis tiedän toki. Lähden vaihtoon Lontooseen ja sen jälkeen teen harjoittelun. Sitten valmistun, mutta mitä sen jälkeen? Maailma on avoinna ja elämä tyhjänä siitä eteenpäin. Ensimmäistä kertaa elämässäni, minulla ei ole suunnitelmaa valmiina. Valmistuminen on siis pelottavaa ja jännittävää, mutta samalla ihanaa. Eniten minua vaivaakin kysymys, mitä virkaa tällä kaikella on. Miksi minä olen tässä maailmassa ja kirjoitan gradua juuri tästä aiheesta? Mikä merkitys minulla ja tällä kaikella on?

Kuten huomaatte gradu on siis muutakin kuin opinnäytetyö. Se on yksi etappi elämässäni, matkallani kohti tulevaa. On pelottava ajatus saavuttaa tuo etappi ja ylittää se. Mitä sitten? Uudet haasteet odottavat, mutta mitä ne ovat? Näitä kaikkia kysymyksiä gradu ja sen tekeminen ovat saaneet minut kysymään ja pohtimaan. Gradu on siten iso osa aikuistumistani ja elämääni. Se on jonkinlainen rajapyykki tämän hetken ja tulevaisuuden välissä. Aika näyttää, mikä sen lopullinen merkitys minulle tulee olemaan. Tällä hetkellä gradu tuntuu jonkinlaiselta ankkurilta, joka sitoo minut tähän hetkeen ja elämään. Entä sitten, kun tuo ankkuri putoaa eikä sitä enää ole? Tämä on se pelottava kohta, jolloin lähden seilaamaan elämän vesille ilman ankkuria ja ajelehdin maailmalla. Olen hyvin päämäärätietoinen ihminen ja siksi ankkurin ja konkreettisen suunnan puuttuminen pelottaa minua. Toisaalta en halua olla pelkuri, vaan katsoa rohkeasti tulevaisuutta silmästä silmään. Jatkan matkaani siis silmät auki ja avoimin mielin gradun jälkeenkin ja katson, minne elämä minut kuljettaa. Sitä siis odotellessa...

Nyt kuitenkin työ kutsuu. Luotan siihen, että asiat selviävät aikanaan. Ja onhan Franciscus kanssani. Tässä ja nyt. Aina. Olen tästä kiitollinen. Kirjoittelemisiin ja kuulemisiin. :)