Yksi etappi saavutettu...

Tässä sitä nyt ollaan viikko edellisen tekstin jälkeen ja tavoite on saavutettu. Graduni raakaversio on nyt sitten valmis ja lähti eilen sähköpostin välityksellä Maijulle, eli ihanalle ohjaajelleni, luettevaksi ja komentoitavaksi. Samalla tulostin raakileen itselleni ja annan kotona äidille luettavaksi, jotta saan myös ei-teologin näkökulmaa tekstiin. Kun omalle tekstilleen tulee jossain vaiheessa aika sokeaksi, niin on hyvä muiden ihmisten katsoa teksti läpi ja antaa siitä palautetta. Tässä vaiheessa siis ollaan nyt. Mikä helpotus ja onni. :)

Nyt, kun yksi etappi gradusta on saavutettu, olo tuntuu aika helpottuneelta. Tekstiä on kasassa reilut 60 sivua ja se on nyt suhteellisen valmista. Muokkausta, hienosäätöä ja viimeistelyä enää ja sitten joulukuun alussa palautus kirjoissa ja kansissa. En olisi vielä viime keväänä pahimman graduahdistuksen aikaan uskonut, että tähän hetkeen päästään. Nyt kuitenkin tuntuu, että gradun kirjoittaminen - ajoittaisia takapakkeja ja motivaation heikkenemistä lukuunottamatta - on sujunut varsin kivuttomasti. Olen jo yli vuoden kehitellyt gradua ajatuksissani ja hautonut sitä mielessäni. Nyt kaikki tämä on lukuisten kirjojen, tekstien, muistiinpanojen sekä itkun ja hammastenkiristyksen kautta viimein paperilla melkein valmiina. Hyvältä siis tuntuu. Olen siis saavuttanut jo jotain gradun suhteeen, vaikka tekemistä toki vielä riittää.

Lammi teki gradulle kiistatta hyvää. Olen ollut täällä viikon ja tehnyt gradua joka päivä. Toisina päivinä enemmän, toisina vähemmän. Työskentely on ollut helppoa rauhassa ja hiljaisuudessa, poissa arjen riennoista ja häiriötekijöistä. Ei ole tarvinnut huolehtia mistään muusta kuin kirjoittamisesta ja gradusta, sillä ruokakin tulee täällä valmiina tiettyyn aikaan tarjolle. :) Täällä on ollut hiljaista näin keskellä syksyä, vai muutamia biologian tutkijoita ja yksi toinen graduntekijä, Karoliina, joka lähti pois maanantaina. Ehdimme tutustua jonkin verran ja olikin mukava jutella gradusta jonkun kanssa. Muuten olen kuitenkin viettanyt aikaa yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa vain tietokone, Franciscus ja ne kymmenet ihanat ihmiset Facebookissa seuranani. :D

Franciscus ja minä olemme päässeet yhdessä pitkälle ja vasta nyt minusta tuntuu, että alan ymmärtää häntä ja hänen ajatuksiaan. Hän on kiistatta kiinnostava ja monimutkainen henkilö, jonka ajatuksenkulusta on välillä vaikea saada selvää. Olen kuitenkin mielestäni nyt aika hyvin hahmottanut vastauksen tutkimuskysymykseeni eli siihen, mikä on luontomystiikan ja kaupunkihengellisyyden välinen suhde Franciscuksen eläämässä ja onko näiden ilmiöiden välillä paradoksia. En paljasta tutkimustuloksiani vielä, saatte tietää ne sitten vasta valmiista gradusta. :) Minusta tuntui, että vastaus löytyi ikään kuin vahingossa kaiken sen hajanaisen gradumateriaalin keskeltä. Välillä tuntui, että minulla ei ole materiaaalia ollenkaan, mutta yhtäkkiä alkusyksystä tajusin, ettei minulta puutu gradusta muuta kuin kirjoittaminen. Takapakkiakin voi toki vielä tulla, sillä jännittyneenä odotan Maijun kommentteja gradustani. Voihan nimittäin olla, että olen mennyt jossain kohdin ihan metsään ja joudun kirjoittamaan jotakin täysin uudestaan. Vielä ei siis ole aika juhlia, sillä työtä on paljon edessä.

Yksi etappi on kuitenkin takana ja nyt mennään kohti seuraavia haasteita. Pakerrus ja aherrus gradun parissa jatkuvat vielä noin kuukauden. Sitten on aika päästää irti ja mennä elämässä eteenpäin. Vielä on kuitenkin matkaa jäljellä, joten minä ja Franciscus jatkamme kulkuamme ja kerromme kuulumisia taas pian. Ciao e arrivedrci! :D