La città di Romeo e Giulia

Matka jatkuu, ainakin vielä toistaiseksi. Loppu jo häämöttää ja tuntemukset ovat ristiriitaiset. Toisaalta on kiva palata arkeen ja nähdä taas kaikki rakkaat ihmiset sekä iloita arkirutiineista. Toisaalta taas Italiaa jää ikävä. Etenkin Venetsiaa ja Romaa, tähänastisia lemppareitani. On haikeaa jättää maa, jota olen oppinut rakastamaan – sekä hyvässä että pahassa. Lisäksi kielitaito on petraantunut, joten senkin vuoksi on ikävä jättää harjoittelu kesken ja palata arkeen puhumaan suomea. Mutta ei auta, kaikki hyvä loppuu aikanaan – myös lomailu. Vielä on onneksi vajaa viikko reissausta jäljellä, joten nähtävää ja koettavaa riittää.

Tällä hetkellä olen Veronassa, Romeon ja Julian kaupungissa. Paikka on suloinen ja kohtalaisen kokoinen. Majoitukseni on tällä kertaa pikkuruisessa Bed & Breakfast paikassa aika lähellä Veronan keskustaa. Minun lisäkseni täällä majoittuu uusi-seelantilainen pariskunta, joka kiertelee Eurooppaa kaksi kuukautta. Muita tänne ei sitten mahdukaan, joten paikka on kirjaimellisesti minikokoinen. Oikein kodikas ja idyllinen paikka. Olen tehnyt oloni kahden päivän oleskeluni aikana kotoisaksi ja pakkaillut tavaroita sekä pessyt pyykkiä. Lisäksi olen ladannut akkuja lueskelemalla, nukkumalla ja vain rentoutumalla. Venetsia imi mehut nähtävyyksineen ja mukavine ihmisineen, joten lepotaukoa tarvitaan. Verona onkin välipysähdys ennen loppurutistusta järvillä ja Milanossa. Löysin muuten kaupasta mielenkiintoista pyykinpesuainetta. Se on kookosöljystä valmistettua saippuaa, joka käy erityisesti käsin pestävälle pyykille, mutta myös pesukoneeseen. Hintaa hyvän kokoisella palasella oli hurjat 0,98€. Nyrkkipyykkiä olen tänään pessyt ihan kiitettävästi – puolentoista viikon likaiset vaatteet. Onneksi ikkunani alla on pyykkinaru, joten kuivuminen ei ole ongelma. Jatkuvassa kuumuudessa ja auringonpaisteessa se tuskin on sitä muutenkaan. Vielä viimeiset hetket nauttia auringosta ennen paluuta syksyiseen Suomeen.

Ensimmäisenä päivänäni kulutin aikaa Veronan keskustassa tsekaten tärkeimmät nähtävyydet. Niitä ovat Piazza Erba (markkinapaikka), Arena eli roomalaisajalta peräisin oleva amfiteatteri, jossa parhaillaan vietetään jokavuotisia Veronan oopperajuhlia (ohjelmistossa mm. Aida ja Tosca) sekä Julian talo eli keskiaikainen majatalo, jonne Shakespearen kuuluisan näytelmän hengessä on rekonstruoitu Julian parveke. Kiinnostavinta paikassa on sen seinille kirjoitetut tuhannet rakkauskirjeet ja viestit. Ihmiset siis tulevat katsomaan parveketta ja kirjoittavat samalla seiniin rakkaudentunnustuksia omalle kullalleen. Suloista ja hyvin turistijuttu. Turisteja on paljon, mutta ei tungokseksi asti. Ihmisiä on kuitenkin kaikkialla oopperajuhlista johtuen. Kulutin kumpanakin päivänäni aikaa keskustassa shoppaillen, sillä alennusmyynnit ovat vielä käynnissä. Tein hyviä löytöjä vaatteiden suhteen ja jouduin taas ostamaan uudet aurinkolasit, koska edelliset päättivät hajota. Uudet maksoivat kuitenkin vain 2€ ja ovat todella mukavat päässä. Muuten olen vain nauttinut täällä olostani rauhassa kävellen ja ihmisiä ja kaupunkia katsellen. Kaupunki ei mielestäni ole mitenkään erikoinen, vaikka toki kaunis jokimaisemineen ja vanhoine rakennuksineen. Olen kuitenkin Italiaa kierrellessäni nähnyt jo niin paljon samantapaisia vanhoja ja kauniita kaupunkeja että meinaa turtumus jo vähitellen iski. Kaikki ovat ihania ja idyllisiä, mutta hyvin samankaltaisia. Veronassa koin tänään kuitenkin vanhojen ja tunnelmallisten rakennusten keskellä kävellessäni euforiaa siitä, että saan vielä hetken olla täällä ja iloita kaikesta kauniista, jota ympärilläni koko ajan on. Suomi on niin erilainen tähän verrattuna. Ei huonompi, vaan vain täysin erilainen. Alan vähitellen ymmärtää, miksi italialaiset haluavat nähdä pohjoismaat, sillä se on heille varman yhtä virkistävä ja eksoottinen kokemus kuin meille pohjoismaalaisille olla täällä etelässä.

Nyt seuraa sitten jälleen kerran yleisiä huomioita Italiasta ja tällä kertaa sen yhteiskunnasta. Huomioni on kiinnittynyt erilaisiin asioihin, niistä viimeisempänä mahanmuuttajien – laillisten ja laittomien – suureen ja näkyvään määrään täällä. Etenkin kaikissa suurissa ja suurehkoissa kaupungeissa (Roma, Venezia, Ravenna, Verona, Firenze) heitä on paljon. Suurin osa on todennäköisesti laillisia ja tekee työtä siinä missä muutkin italialaiset. Usein maahanmuuttajat ovat perustaneet etnisiä kauppoja, matkamuistomyymälöitä, vaatekauppoja tai myyvät turisteille virvokkeita liikuteltavista kärryistä. Etnisiä ravintoloita näkyy aika ajoin, mutta niiden määrä ei ole niin suuri kuin Suomessa. Laittomat maahanmuuttajat (näin ainakin luulen) ovat katukauppiaita, jotka myyvät milloin aurinkolaseja, piraattilaukkuja ja kelloja, koruja tai rihkamaa turisteille. Heillä on tavarat liinoissa esillä kadulla ja jos poliisi tulee paikalle, liina kääritään nopeasti kokoon nyytiksi ja paikalta kadotaan nopeasti. Maahanmuuttajat ovat usein tietyillä alueilla kaupungeissa, esim. Firenzessä ja täällä Veronassa he ovat alueilla, jolla hostellini sijaitsevat. Ihmisiä on etenkin Aasiasta (Intia, Kiina ym.) ja Afrikasta (Pohjois-Afrikan maat sekä Saharan eteläpuolelta) ja yhteiskunta on siten hyvin värikäs. Italia on muuttunut, kuten muukin Eurooppa maahanmuuton ja siirtolaisuuden myötä. En tiedä millaisia paikallisten asenteet heitä kohtaan ovat, mutta kuvittelen että myös rasismia valitettavasti esiintyy, vaikka yleiskuva onkin ihan hyvä ja rauhallinen yhteiselo näyttää onneksi toimivan.

Matkallani tänne Veronan majoitukseeni bussissa sattui mielenkiintoinen kohtaus – samanlainen tilanne oli muuten bussissa myös Ravennassa – joka ohjasi ajatukseni pohtimaan siirtolais- ja maahanmuuttokysymystä täällä Italiassa. Bussiin nimittäin tuli tarkastajia katsomaan kaikkien matkaliput. Bussiin saapuneella afrikkalaisella naisella ja hänen perheellään mies ja tytär) ei ollut lippuja, joten tarkastajat olivat kirjoittamassa heille sakkoja. Nainen alkoi huutaa kovaan ääneen ja väitti, että lipunleimauslaite (täällä leimataan liput bussin edessä tai takana olevissa laitteissa) toiminut. Se kuitenkin toimi aivan moitteettomasti ja tarkastajat vaativat naiselta henkkareita sakon kirjoittamista varten. Nainen ei kuitenkaan suostunut, vaan huusi kovaan ääneen. Tarkastajat puhuivat jo poliisista ja nainen huusi yhä kovempaa, ettei pelkää ja tulkoon poliisi. Tässä vaiheessa jäin bussista pois, mutta jäin miettimään tilannetta. Ravennassa tapahtui aivan samoin, mutta liputtomat tyypit olivat aasialaisia. Oliko kyseessä tavallinen lipuntarkastus vai katsovatko tarkastajat jotenkin erityisesti juuri maahanmuuttajien liput? Miksi nainen ei ollut ostanut lippua ja oliko hän laiton, kun hän ei suostunut näyttämään henkkareita? Mikä on maahanmuuttajien asema täällä muuten? Tällaiset kysymykset tulivat mieleeni ja herättivät kiinnostukseni. Vaikka minuun kiinnitetään täällä huomiota, se on kuitenkin aina ystävällistä ja utealiasta. Luulen, että se johtuu vaaleasta ihosta ja tukasta. Inhottavaa, jos ihmisiä kohdellaan vain ulkoisten seikkojen perusteella eri tavalla. Ihonväin ei pitäisi merkitä, mutta kyllä se näköjään merkitsee – valitettavasti. Maahanmuutto on osa Italian arkea ja näkyy kaikkialla. Asenteiden olisi siis syytä muuttua, sillä rasismi tai vihamielisyys ei ole ratkaisu. Kylläpäs paasaan. Nyt riittää.

Satuin olemaan Veronassa Ferragoston eli 15.8. aikaan. Tuo päivä on Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen juhlapäivä ja täällä paikallinen juhannus – ilman alkoholin liikakäyttöä tosin. Kyseisenä päivänä monet paikat ravintolat, kaupat ym.) ovat kiinni ja ihmiset juhlivat piknikin ja ulkoilun merkeissä. Veronassa oli lauantaina aika hiljaista, mutta keskustassa paljon väkeä. Jotkut kaupat olivat auki ja jätskiäkin sain, sillä en enää selviä ilman päivittäistä jätskiannostani. Lemppari jätskimakujani ovat fior di latte, starcciatella, yogurt ja melone. Kaikki on testattu empiirisesti, joten tutkimustulokset ovat tieteellisesti päteviä. :)

Veronasta on vielä sanottava, että siellä sain tähän asti parasta turistineuvontaa. Perjantaina kysyin ohjeita kauppaan ja ne sain heti. Sunnuntaina puolestaan kysyin neuvoja päästäkseni Gardalle bussilla. Sain paitsi ohjeet myös bussiaikataulut ja pinon karttoja käteeni. Mahtavaa asiakaspalvelua! Lisäksi turisti-infoja löytyy selkeästi merkittyinä sekä rautatieasemalta että kaupungin keskustasta. Roma ja moni muukin paikka saisi ottaa Veronasta mallia turistien palvelemisen suhteen. Nyt kohti järviä, Garda ja Como odottavat. Lisää syvällisyyksiä ja anekdootteja sitten sieltä. Ciao ja Gardalla tavataan! :)