Angeli e demoni

Eilen oli aika rauhaisa ja tavanomainen päivä, jos nyt Roomassa sellaisia on. :) Aamupäivän puuhastelin gradun parissa Villa Lantessa kooten muistiinpanojani yhteen ja suunnitellen kirjoitusaikataulua. Lisäksi huomasin Lanten kirjastossa kiinnostavan kirjan Keskiajasta - täällä on siis oma kirjasto talon pohjakerroksessa - josta voi olla hyötyä graduni kannalta. Ajattelin tsekata sitä ensi viikolla samoin kuin muutaman kirjaston ja ehkä jonkun arkiston - jos sellaiseen pääsen. Näettekös, ei ole pelkästän huviloma tämä, vaan myös oikeita töitä teen täällä Roomassa. :)

Aamupäivän aherruksen jälkeen suuntasin askeleeni jälleen turistikierrokselle, tällä kertaa läheiseen Castel Sant'Angelon linnaan. Se on aivan lähellä Vatikaaania ja siis suhteellisen lähellä Villa Lantea (matkaa on about 2 km), joten siksi matka taittui leppoisasti kävellen. Tosin liikennevaloissa sain lentosuukon (?!) ja torven tööttäyksen joltakin ohiajavalta rekkakuskilta, joten ei ihan tylsä kävelymatka. :) Enkelilinna (suora suomennos linnan nimestä) oli oikein vaikuttava linnake ulkoisesti ja näki heti, että sitä on käytetty puolustuslinnakkeena. (Vankat muurit, ampuma-aukot, ei ikkunoita ulospäin, korkea muuri...Vaikka enhän minä sotahistoriasta ja vielä vähemmän arkkitehtuurista mitään tiedäkään.) Sisältä linna oli varsin mielenkiintoinen, sillä alunperin koko rakennelma on rakennettu keisari Hadrianuksen mausoleumiksi eli hautapaikaksi. Antiikin Rooman aikana keisarien tuhkat on tuotu linnaan, jossa ne ovat sitten saaneet juhlallisen kohtelun vain niille varatussa huoneessa. Rooman vallan murentuessa linnakin rapistui, mutta sittemin siitä tuli paavien turvapaikka, jonne he pakenivat Vatikaanista johtavaa suoraa tunnelia pitkin levottomina aikoina. Esimerkiksi 1527, kun Rooma tuhottiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Kaarle V:n käskystä, paavi pakeni linnan vankkojen muurien suojaan. Sittemin linna muutettiin paavien asumiskäyttöön ja ulkoapäin karu linnake on sisältä hieno palatsi. Linna toimi tosin myös inkvisition kuulustelu-, vangitsemis- ja kidutuspaaikkana, joten mitenkään rauhaisa menneisyys sillä ei ole. Makeat näköalta linnasta ainakin oli joka puolelle Roomaan ja Vatikaaniin, mutta sisätilat olivat pienoinen pettymys. Ei kauheasti mitään nähtävää ja huonot opasteet. Oli kuitenkin kiva käydä jälleen kerran yhdessä historiallisesti - ja populaarikulttuurisesti, jos joku on lukenut/katsonut Enkelit ja demonit, niin tietää mistä puhun :D - kiinnostavassa ja merkittävässä paikassa.

Linnalta matka jatkui Enkelisiltaa (Ponte dell'angelo) pitkin kaupunkiin, josta hyppäsin ratikkaan Piazza Venezialla ja ajelin Trastevereen ostoksille. Sieltä sitten kävellen kotiin Gianicololle, jossa minua odotti yllätys. Tavallisesti täällä on portit kiinni ja ovet lukossa, mutta nyt kaikki oli sepposen selällään ja ihmisiä piha täynnä. Ihmettelin menoa hetken ja sisällä selitys hässäkkään selvisi. Intendentti (Villa Lantessa on sellainen) selitti, että täällä on illalla joku Nokian sponsorointitilaisuus. Pihan oli katettu illallispöydät ja pianisti soitti tunnelmamusiikkia koko illan. Piha oli siis yöhön saakka täynnä cocktail-pukuista kansaa, enkä juuri rääsyissäni uskaltanut nenääni terassille pistää. Hienoa musiikkia kuulin kuitenkin koko illan avoimista ikkunoista. Hauskaa, että täällä järjestetään tuollaisia juttuja. Ei ainakaan käy elämä liian tylsäksi ja paluu historian havinasta nykyaikaan on taattu, kun täytyy viihdyttää jättikorporaation edustajia rahoituksen toivossa. :)

Loppuilta kului Skypessä (äiti ja isi <3) ja pakkaillessa tänään alkavaa Assisin matkaa varten. Lähden siis iltapäivällä junalla kohti Franciscuksen kaupunkia, jossa olen kaksi yötä ja perjantaina sitten sieltä Sienaan, jossa olen yhden yön. Lauantaina kotiudun takaisin Roomaan ennen uusia reissuja. :) Jännittää jo nyt lähteä, mutta se on vain hauskaa. Reppu selkään ja menoksi ja niin pois päin. Täällä on talo tyhjillään sillä aikaa, sillä olen tällä hetkellä Lanten ainoa asukas. Mahtavatkohan kummitukset heräillä koloistaan poissaollessani? ;)

Muutama asia vielä, joista halusin kirjoittaa. Ensinnäkin kirkoista, joista olen jo paasannut loputtomiin, mutta ikuisuusaihe on nimensä veroinen. :) Ryhdyin tekemään listaa kaikista kirkoista, joissa olen täällä käynyt ja jännityksellä odotan, mihin loppulukuihin pääsen elokuun alkuun mennessä. Keskimäärin olen vierrallut 2-3 kirkossa joka päivä, jos olen ollut liikkeellä, joten luvut liikkuvat sitten lopulta kymmenissä. Toisekseen keksin viimein jotain negatiivista sanottavaa Roomasta - niin ihana kaupunki kuin tämä onkin - sillä mikään ei ole ikinä täydellistä. (huokaus) Nimittäin, jos täällä jotakin on huonosti, niin asiakaspalvelu kaupoissa, museoissa, lipputoimistoissa jne. Ravintoloissa homma toimii taas vähän liiankin hyvin, sillä yli-innokkaat tarjoilijat parveilevat ravintoloidensa edustalla ja houkuttelevat turisteja (ja muita ihmisiä) sisälle huutelemalla kutsuvasti. Mutta siis muualla palvelu on töksähtelevää ja tylyä. Ei tervehdyksiä, kiitokset sanotaan, ja muutenkin ollaan kärsimättömiä ja epäkohteliaita. Jotenkin lyhytpinnaisia ja tylyjä. En tiedä, johtuuko tämä siitä, että täällä ollaan kyllästytty jatkuvaan ihmispaljouteen ja turisteihin vai onko tuollainen käytös asiakaspalvelutilanteessa maan tapa. Silti minua ihmetyttää se kovasti, koska kaduilla ja liikennevälineissä sekä muualla tavalliset ihmiset ovat hyvin kohteliaita, avuliaita ja huomaavaisia. Anteeksi, kiitos, ole hyvä ym. ovat kovassa käytössä ja käytöstavat siten kunniassaan. Eilenkin ratikassa eräs vanhempi herrasmies päästi minut edeltä ohitseen, vaikka kovasti yritin väistää ja olla itse kohtelias päästäessäni vanhemmat ihmiset kulkemaan edelläni. Täytyy selvittää asiakaspalvelun heikkouksia vielä tarkemmin myöhemmin tai sitten ehkä yleistän liikaa, sillä toki joukkoon mahtuu varmasti myös hyviä ja avuliaita ihmisiä asiakkaita auttamaan ja kohtaamaan. Tutkimukset jatkuvat...

Huhuh, olipa vuodatus. :) No niin, uusi päivä alkakoon. Assisi ja Franciscus kutsuvat. En tiedä, kuinka hyvin reissussa pääsen Internetin ääreen, joten blogimerkintöhin voi tulla pieni tauko. Mutta ei hätiä mitiä, korjaan vahingon sitten kun palaan takaisin tänne ihastuttavaan Roomaan ja majapaikkaani, jolloin kirjoitan reissukuulumisistani ihan kaiken mahdollisen kuvien kera. Varautukaa siis kovaan Franciscus-hehkutukseen ja Umbrian ja Toscanan maaseudun kauneuden ylistämiseen. ;) Ci vediamo pronto, ciao! <3