La bionda è arrivata alla città

Sorrennossa ollaan ja kaytan hostellin tietokonetta, joten siksi tasta tekstista puuttuvat aakkoset ja ookkoset. Pahoitteluni tasta.

Matka Romasta kohti etelaisempaa Italiaa alkoi aamulla aikaisin ja juna oli myohassa. Ei kuitenkaan hatia mitia, silla lomalla ei ole onneksi tiukkaa aikataulua. Junaseurueeni oli oikein mielenkiintoinen, silla kaikki olivat naisia ja kaikilla oli paljon painavia laukkuja. Siita keskustelu lahti jouhevasti liikkeelle ja oli italialaiseen tapaan vilkasta ja suurieleista. Minua vastapaata istui ilmeisesti klarissanunna, jolta vierustoverini kysyi elamantarinaa. Sen ainakin ymmarsin, etta han oli ollut jo 30 vuotta nunna eika katunut valintaansa tai kutsumustaan, vaikka paatos olikin aikanaan ollut vaikea. Oli mukava vain kuunnella ja yrittaa ymmartaa keskustelua ymparilla, silla sanavarastoni ei ole niin vahva, etta olisin voinut ottaa keskusteluun osaa. Juna kiri aikataulussa hyvin kiinni ja Napolissa olimme kahdessa tunnissa tai alle, niin kuin pitikin.. Napolin asemalla vaihdoin paikallisjunaan ja lahdin kohti Pompeia. Sinne oli helppo loytaa perille, silla Napolista kulkee sinne suora junayhteys.

Pompei oli oikein mielenkiintoinen eika hinnalla pilattu, silla se oli nuorille (taalla ei ole opiskelija-alennuksia, vaan hinnat 18-25 -vuotiaille EU-kansalaisille halvemmat) vain 5,50€. Vierailin siis Pompein raunioilla, jotka syntyivat kun tulivuori Vesuvius purkautui 79 AD ja hautasi koko kaupungin ja kaikki sen asukkaat tuhkaan ja laavaan. Asukkaat kuolivat myrkkykaasuihin tai laavaan hyvin nopeasti ja koko kaupunki tuhoutui. Nykyisin rauniot ovat todella kuuluisat ja arvokkain aineistomateriaali muinaisen Rooman ihmisten arkea tutkittaessa. Paikalla oli paljon turisteja, mutta ei tungokseksi asti. Alue on todella iso ja kaivauksia tehdaan vain pienella osalla koko rauniokaupungista. Rauniot olivat nimensa veroisia, silla mitaan kokonaista ei paikasta ollut enaa jaljella. Taloja, kauppoja, forum, kylpyla ja amfiteatteri... Ne siella olivat kuin missa tahansa vanhassa roomalaisessa kaupungissa. Kaikki vain palasina ja rapistuneina. Paluu menneisyyteen oli aika aavemaista ja saatoin raunioilla istuskellessani kuvitella hyvin ihmisten elaneen kaupungissa. Naytilla oli myos laavamuumioita eli ihmisten ruumiita, jotka olivat katastrofissa menehtyneet. Niissa ei tietenkaan ole enaa muuta kuin luuta sisalla ja laavakuoren ansiosta ne nayttavat ihan patsailta. Pelottavaa katsella sellaista hahmoa, joka 2000 vuotta sitten on ollut elava ihminen ja menehtynyt julmalla tavalla. Vainajien asennoista naki, etta kuolema on tullut heti. Pompeia sai kierrella ihan omaan tahtiin ja siella saisi helposti kulumaan koko paivan. Minua rauniot eivat kovasti koiehdo, joten lahdin jo reilun tunnin paasta pois polttavan auringon alta. Paikalla oli kiva kayda ja se on mielenkiintoinen, mutta ei suosikkikohteeni, silla antiikin historia ei ole minulle se suurimmat kiksit aikaansaava juttu. Matka siis jatkui Pompeista junalla kohti Sorrentoa.

Sorrennossa patikoin ensin hostellille, josta on kaupungin keskustaan matkaa sellaiset 4km. Hostelli on todella hieno ja siisti. Ja taalla on ilmastointi! Ensi yona nukun hyvin. :) Kamppikena on ainakin brasilialainen Anita, joka reilaa yksin reilun kuukauden ympari Eurooppa. han varoitti minua olemaan Napolissa varovainen, joten taytyy pitaa kasilaukusta hyva huoli. Vahan jannittaa sinne lahtea huomenna, silla olen kuullut kaupungista paljon seka hyvaa etta pahaa. Taytyy tehda omat johtopaatokset sitten huomenna.

Jatettyani tavarat hostellille lahdin kohti Sorrentoa ja rantaa. Ranta ei ollut mikaan hiekkaranta, silla paikka on jyrkkien kallioiden luona. Rannalle oli kuitenkin tehty uimapoukama, joka maksullisena on tuottoisa bisnes paikallisille. Ensin piti maksaa 0,60€ hissista, jolla paasi alas merenrantaan ja siella sitten maksoin itseni viela uimaan ja aurinkoa palvomaan. Maksettuani 7,5€ sain aurinkotuolin ja mahdollisuuden pulikoida kirkkaassa ja lampimassa Valimeressa. Oi autuutta. Olo oli ihan kuin lomalla. :)

Sorrento ei kaupunkina tehnyt minuun ihmeellista vaikutusta, silla se on taynna turisteja. Oikein suloinen pieni italialaiskaupunki niin kuin muutkin ja meri on ihana. Koko rannikko Napolista alaspain on tayteen asutettu, joten turisteja ja merta riittaa kaikkiin kaupunkeihin. Sorrrento ei siis ole mitenkaan ainutlaatuinen paitsi ilmisen kuuluisa sitruunoistaan, koska Limoncello-likooria myydaan joka paikassa. Kavin kaupungin keskustassa pyorahtamassa kavellen uimisen jalkeen ja huomenna patikoin sinne uudestaan, silla laiva Caprille lahtee sielta satamasta. Sorrennossa nain myos suomalaisia, jotka ovat talla seudulla vajaat kaksi viikkoa. Annoin heille matkavinkkeja Pompeiin ja kerroin, etta itsekin olen Tampereelta, josta he olivat kotoisin. Pikavisiittini jalkeen palasin kavellen takaisin hostellille ja nyt istun tassa kirjoittamassa. Vasyttaa ja jalat ovat kipeat, mutta sellaista loma reppureissaajana on. :)

Ei, en ole viela lopettanut, silla nyt paastaan vasta asiaan, jota olen itsekseni tassa hammastellyt koko illan. Asia on otsikko, joka suomennettuna kuluu "Blondi tuli kaupunkiin". Olen nimittain tanaan saanut osakseni enemman huomiota kuin ikina ja se johtuu varmasti tasan tarkaan vaaleasta tukasta ja siita, etta olen nuori yksin liikkuva nainen. Paivan saldo oli 13 suoraa flirttia autoilijoilta ja vespakuskeilta seka lukematon maara kiinnostuneita katseita kaikilta miespuolisilta liikkujilta. Ihan kuin blondia naista ei olisi ennen nahty. Suora flirtti oli torventoottayksia, vilkutuksia, lentosuukkoja, vihellysta ja kaksi treffikutsua. Olen ihan hammentynyt ja paastani pyoralla tuosta kaikesta, silla toisaalta huomio ja positiiviset kommentit imartelvat mutta toisaalta se on hieman liian suorasukaista minun makuuni. Ja se on jatkuvaa! Ihan kaikki katsovat ja flirttaavat. Rooma ei ole mitaan tahan verrattuna. Luulin, etta taalla en erottuisi joukosta, kun paikka on taynna muitakin vaaleita turisteja, mutta ilmeisesti erehdyin. Huomio on ylitsepursuavaa, enka oikein tieda miten siihen suhatutuisin. Ihan hyvaa huomiota juu, mutta silti jatkuvana se alkaa vahitellen arsyttamaan. Joko minusta on A) tullut yhtakkia upea kaunotar, B) taalla ei ole ikina blondia nahty tai C) huomio on vain osa paikallista kulttuuria ja saan sita osakseni, koska olen erilainen. Jos jo Italiassa on tallaista, en uskalla ikina yksin lahtea Arabimaihin - ainakaan ilman huivia. Huomenna ajattelin piilottaa hiukset hellehatulla, joten katsotaan jatkuuko huomio samassa volyymissa, kun hiukset on peitetty. Alkaa kasittako purkautumistani vaarin. Taalla on ihan turvallista liikkua, mutta huomion jatkuvuus, suorasukaisuus ja valtava maara vain yllattavat ja hammentavat. Napolia odotan sen vuoksi hienoisella kauhulla ja suurella jannityksella. Ehka laitan huivin paahan siella. :) Nyt nukkumaan. Huomenna uusi paiva ja uudet seikkailut. Katsotaan, paasenko jo Napolissa kirjoittamaan seikkailuistani Caprilla. Buona notte a tutti! :)