Il giorno in casa

Vastoin aamuisia lupauksiani kirjoittelen viimeisimpiä kuulumisia jo nyt. Syynä on sekä inspiraatio, että huono muisti. Pelkään nimittäin unohtavani kirjoittaa sen mitä haluan, jos en tee sitä nyt heti. :)

Otsikon mukaisesti tänään oli kotipäivä eli vain notkuin Villa Lantessa nautiskelemassa sunnuntaipäivän levollisuudesta. Talo oli hiljainen koko päivän ja melkein tuntuu kuin oikeasti asuisin täällä yksin - kummituksia ja talonmiestä perheineen lukuunottamatta :). Nautin vain päivästä lukemalla edelleen roskaromaaniani ja syömällä hyvän brunssin ulkona terassilla auringon paistaessa. Lisäksi pesin reissuni jäljiltä koneellisen hyväntoksuista - marsiligia-saippua on jumalaisen tuoksuista ja aion ostaa sitä kotiin - pyykkiä, joka sitten kuivui auringossa ulkona terassilla. Lämpötila on tosin muutamana viime päivänä ollut tavallista viileämpi, ehkä vain 27-28 astetta. Eilen minua itseasiassa paleli täällä ensimmäisen kerran, sillä Chiusin juna-asemalla tuuli viileästi Roman junaa odotellessani. Ensi viikoksi on kuitenkin luvassa lämpöä ihan riittämiin, sillä mittarin pitäisi kohota keskiviikkoon mennessä jopa 37 asteeseen. Kerron sitten, miltä helle tuntui. :)

Kotona lojumisen lisäksi tein tänään kunnon iltapäiväkävelyn pitkin kaupunkia. Aikaa vierähti puolitoista tuntia ja kilometrejä kertyi varmaan ainakin kuusi. Reitti kulki Gianicololta Vatikaanin kautta Augustinuksen mausoleumin luokse ja sieltä Piazza Navonalle, josta suuntasin takaisin kotiin. Olo on edelleenkin ihan outo ja epätodellinen välillä täällä ja kävellessäni ihmispaljoudessa ja autioilla sivukaduilla saatoin vain pohtia, että olenko oikeasti iltakävelyllä täällä Romassa. Ajatelkaa nyt, iltalenkkireittini kulki Pietarinkirkon ja Pietarinaukion ohi! Jotenkin hullulta se tuntui, mutta näitä hetkiä en vaihtaisi mihinkään. Oli mukava kädellä leudossa illassa - en hionnutkaan juuri lainkaan leppeässä tuulessa ja noin 25 lämpöasteessa - ja vain katsella ihmisiä ja kaunista kaupunkia. Kokemus oli oikein rentouttava, sillä en raahannut kauheaa kasaa tavaroita tällä kertaa mukanani, vaan olin varustautunut vain kameralla, kännykällä ja vesipullolla. Edelleenkin huvittavaa oli, että vaaleaa tukkaa katsottiin (koskahan ne lopettavat?) ja varmaan ihmeteltiin myös ripeää kävelyäni, sillä roomalaisessa sunnuntaiperinteessä kävellään leppoisasti koko perheen voimin, eikä suinkaan paahdeta kauhea kyytiä kadulla yksin ja tukka hulmuten. Taisin siis olla vieraan kulttuurin erikoinen tuulahdus roomalaisessa illassa, vaikka taitaakin olla aika itsekeskeistä ja egotistista sanoa noin. :)

Kotiin päästyäni söin hyvän pastaillallisen ja jäätelöä (nannaa) jälkkäriksi. Sitten rupesinkin muistelemaan, mistä minun piti aikaisemmin jo kirjoittaa ja tässä sitä nyt ollaan. Aiheena on italialaiset ja heidän kiehtova kulttuurinsa. Aika monesta jutusta olen jo kirjoittanut, mutta nyt palaan niistä muutamaan ja lisäksi jaarittelen parista uudesta aiheesta. Ensinnäkin italialaisten käytöstavoista, jotka ovat oikein hyvissä kantimissa. Kohteliaisuus on täällä kunniassaan ja huomaavaisuutta harjoitetaan suomalaisesta näkökulmasta katsottuna yllättävissäkin (vaikka niiden ei pitäisikiään olla yllättäviä) tilanteissa. Esimerkiksi eilen juna-asemalla vieressäni istunut nainen kysyi ulkona kohteliati häiritseekö minua, jos hän polttaa savukkeen istuessaan vieressäni. Koska tällaista tapahtuu Suomessa, häh? Ei ainakaan minun kohdallani kenenkään ventovieraan toimesta. Lisäksi junassa istuttiin pienissä loosheissa, joista lähtiessä oli kohteliasta hyvästellä kaikki vieressä istuvat. Niinpä myös eräs junasta lähtenyt vanhempi herra vieressäni sanoi ciaot kanssamatkustajilleen jäädessän pois junasta. Mielestäni oikein kaunis tapa. Muutenkin olen huomannut, että kohteliaisuuteen vastataan täällä kohteliaisuudella, sillä jos itse viljelee sitä, saa sitä takaisin kanssaihmisiltä. Kristilliset opit kunniassa, sillä "kaikki mitä tahdotte heidän tekevän teille, tehkää te heille" ja niin edelleen. :) Toisekseen aiheeseen tupakka. Sitä täällä poltetaan yllättävän vähän tai sitten se tehdään jossakin poissa katseilta ja hyvin salamyhkäisesti, niin etten huomaa. Ravintoloissa, kahviloissa, junissa ja muissa sisätiloissa tupakointi on kokonaan kielletty ja kaduillakin näkee vähän tupakka kädessä kulkevia italialaisia. Myöskään tumppeja ei loju kaikkialla kadulla, joten ehkä italialaiset sitten polttavat vhemmän kuin luulin, sillä mielikuvissani he tupakoivat kuin korsteenit.

Tässäpä huomioni tällä kertaa. :) Huomenna jatkuu ja silloin toivottavasti pääsen jakamaan ajatuksiani myös gradustani, jonka parissa aion aamulla ahkeroida. Mutta nyt: Buona notte a tutti! <3