Laura è stata qui

Laura tuli käymään. Ei, en ole seonnut päästäni ja juttele itsekseni hassuja, vaan ystäväni Laura tuli Suomesta Roomaan. Vietimme eilen päivän yhdessä ja illalla Laura jatkoi matkaansa yöjunalla Palermoon sisilialaisia ystäviään tapamaan. Näemme toivottavasti vielä uudestaan, kun hän lähtee takaisin Suomeen Rooman kautta elokuun alussa.

Joka tapauksessa Laura ja minä vietimme eilen päivän yhdessä ja vain leikimme turisteja. Söimme lounaan tavola calda -tyyppisessä (vähän niin kin Subway italialaisella ruolla) ravintolassa Via del Corsolla, jonka jälkeen söimme jätskiä Popolon aukiolla ja kuljeskelimme Pincion puistossa. Sieltä kävelimme Espanjalaisten portaiden kutta jälleen Via del Corsolle, jossa shoppalimme. Vaatteet ym. ovat täällä aika lailla Helsingin hinnoissa, mutta toisaalta putiikit ovat uniikkeja (ei mitään ketjuja onneksi, vaikka H&M:kin valitettavasti löytyy) ja toisaalta nyt on alennusmyyntiaika. Saldi lukee kaikkialla opiskelijabudjetin riemuksi. Löysin itselleni söötin käsilaukun (punaisen!) ja pikkuruisen reissulompakon, joten ihan tyhjin käsin ei shoppailusta selvitty. Corsolta tallustelimme Trevin suihkulähteelle (melkein jo kantapaikkani täällä :D) istuskelemaan ja syömään eväitä. Sieltä lähdimme kävelemään illalla kohti Terminin asemaa, mutta matkalla pysähdyimme kahvittelemaan. Taisivat olla ne juomat (Lauralla cappucino ja minulla jäätee) elämämme kalleimmat kahvit, sillä Laura maksoi omastaan 4€ ja minä 5€. Pöytiintarjoilusta täällä tosin velotetaan extraa ja paikka oli turistialueella, joten hinnat olisi pitänyt arvata etukäteen. Ainakin meillä oli todella hauskaa yhdessä siellä, niin kuin muutenkin koko päivän.

Oli ihanaa tavata jotakuta läheistä ja tuttua ihmistä pitkästä aikaa ja vain jutella kaiken maailman asioista, vaikka olen viihtynt täällä ihan hyvin yksinin. Saimme osaksemme suomen kielen - ja ilmeisen skandinaavisen ulkonäön? - vuoksi huomiota, sillä heti aamulla eräs brittimies kuullessaan puhettamme tuli sanoman, kuinka paljon hän pitää suomen kielestä. Samoin monessa paikassa kysyttiin, mistä olemme kotoisin ja pienen hedelmäkojun luona saimme osaksemme kolmen tyypin jakamattoman kiinnostuksen. Erityisesti heitä huvitti se, että olemme molemmat Lauroja. Terminin asemalla puolestaan tapasimme norjalaisia reilaajia, jotka olivat matkalla kohti Sienaa ja siitä sitten Ranskaan ja Barcelonaan. Reppureissaus on selkeä nuoria yhdistävä tekijä täällä, mikä on mukavaa, sillä keskustelut on helppo aloittaa, kun kaikilla on rinkka selässä.

Itselläni reppu nousee selkään jälleen keskiviikkona, kun matkustan junalla Franciscuksen kotikapunkiin Assisiin. Ostin sinne jo lipunkin (hintaan 10€), joten matka voi hyvin alkaa keskiviikkoiltapäivänä, kun hostellikin sieltä on jo varattu. Jännittää jo vähän taas lähteä ja on mahtavaa pästä oikein kunnolla ekaa kertaa junailemaan täällä Italiassa. Assisi on taatusti ihan erilainen kuin Rooma ja myös alue vaihtuu Laziosta Umbriaan. Katsotaan, millaisia seikkailja siellä koen. Jännittää myös Lauran puolesta, sillä hän matkusti vielä pidemmälle aivan eteläiseen Italiaan Sisilian Corleoneen. Mutta eilen totesimme yhdestä suusta, että elämä on mahtava seikkailu ja kerran tässä vain eletään, joten vain reppu selkään ja kohti tuntematonta.
Kohti ääretöntä ja sen yli! :)