I primi esperiensi

Matka kohti Roomaa alkoi eilen aikaisin aamulla. Suomessa oli kaunis sää, kun lähdin – ilma oli tyyni ja kirkas. Lento Müncheniin sujui tasaisesti ja sain ikkunapaikan, jolta katselin maisemia lähes koko matkan. saksan tullessa näkyviin tajuntaan iski ajatus, että tässä sitä matkataan maailmalla. Koneessa minua viihdytti suloinen lapsi edellisellä penkkirivillä. Onneksi maailmassa on lapsia, niin suloisia ja spontaaneja. Tämäkin kyseinen tarttui mutkattomasti ja luottavaisesti käteeni, kun leikimme kurkistusleikkiä yhdessä.

Münchenin kenttään tykästyin heti. Selkeä, johdonmukainen, viihtyisä, kosmopoliitti ja rauhallinen. Kaikkea sitä, mitä lentokentän mielestäni kuulukin olla. Lisäksi tarjolla oli ilmaista kahvia ja teetä odotusalussa ja siistit wc-tilat. Voiko enempää pyytää? Fiilis kentällä oli aivan mahtava ja tunsin olevani siellä kuin kotonani. matkustaminen on ihanaa! Rakastan sitä tunnetta, kun matkaa kohti tuntematonta, uusia ihmisiä ja uusia kokemuksia. Lentokentillä tuo tunne pääsee yleensä valloilleen ja tunnen maailman tulevan minua vastaan. Matka kohti Roomaa jatkui välipysähdyksen myötä oikein hyvissä tunnelmissa. Kiitos Saksa ja Münich!

Rooma on ihana! Rakastuin tähän uskomattomaan kaupunkiin päätäpahkaa heti saapuessani. Jo junamatka lentokentältä Terminin asemalle oli jännittvä kokemus, kaikki on niin erilaista. Terminin asemalla ostin itselleni matkakortin kuukaudeksi (vain 30€ aikuisille) ja hyppäsin bussiin ohti Villa Lantea. Juduin matkalla vaihtamaan bussia, enkä tiennyt jäänkö ollenkaan oikealla pysäkillä pois. Jäin kuitenkin ja vaihdoin bussiin, joka vei minut Gianicolo-kukkulalle. Siellä sitten onnistuin eksymään, mistä seikkailu alkoi. Lähdin kävelemään ihan vastakkaiseen suuntaan kuin Villa Lante ja tipuin pois turistikartaltani. Kävelin toistatuntia 14 kilon (vain!) rinkka selässä ja käsilakku kainalossa 30 asteen helteessä pitkin ja poikin Roomaa. Janokuolema meinasi yllättää, mtta lopulta sain ostettua vettä (italiaksi, hyvä minä :D) pienestä Gelateriasta. Sitten menin erääseen loistohotelliin kysymään neuvoja, mutta ohjeista holimatta Villa Lantea ei tuntunut löytyvän. Lopulta eräs ystävällinen nainen kysyi minulta englanniksi kadulla karttaa lukiessani, mitä etsin ja ohjeisti minut oikeaan suuntaaan ja perille. Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo missannut Villa Lanten toimistoajat, enkä päässyt sisään. Mitä siis tehdä? Jatkoin matkaani takaisin läheiseen ja jo aiemmin tutuksi tulleeseen loistohotelliin, josta italiaksi yritin saada huoneen. Vapaata ei ollut, joten he soittivat toiseen hotelliin respasta ja yrittivät saada minulle huoneen sieltä. Siellä olisi ollut tilaa, mutta hinnat olivat 100-130€, joten kieltaydyin köyhyyteeni vedoten. Hotellin iki-ihana henkilökunta kuitenkin opasti minut takaisin Terminin asemalle, jonka lähellä kuulemma on hostelleja. Kulkiessani Gianicolo-kukkulalla kohti bussipysäkkiä törmäsiin amerikkalaiseen reppureissaajaan, joka luki karttaa. Kysyin tarvitseeko hän apua ja aloimme jutella. Keskustelun lomassa hän kertoi oman hostellinsa minulle ja antoi sen osoitteen. Poika oli newjerseyläinen Matt, jonka vanhemmat ovat italialaisia. Hän oli tullut tänne Roomaan asumaan ja oli siä mieltä, että USA on ihan kauhea paikka asua. Suositteli olla menemättä sinne. :) Erosimme hyvissä tunnelmissa ja lähdin kaikki tavarat edelleen mukana sukkuloimaan kohti Cavouria, jossa Mattin suosittelema hostelli sijaitsi. Bussilla ja metrolla matka taittui ihan kivasti ja lopulta pääsin perille hostelliin ja sain sieltä vuoteen à 23€/yö. Olin niin kiitollinen. Ja kaiken tämän olin selvittänyt italiaksi, Mattin kanssa käytyä keskutela lukuunottamatta - voin siis olla aika ylpeä surkeasta kielitaidostani. Hostelli oli katolisten nunnien pitämä, joten ehkä johdatuksella oli osuutta asiaan, kuinka hyvin kaikki lopulta järjestyi. :) Illalla metroilin tieni Espanjalaisille portaille, jossa tapasin kummitätini ja -setäni. He tarjosivat minulle herkullisen illallisen ja yhdessä käytiin katsomassa myös upeaa Fontana di Treviä. Kotiuduin hostellille jälleen busseillen ja metroillen klo 11 jälkeen illalla. Siellä en tosin meinannut saada avaimiani toimimaan huoneeseeni johtavaan käytävän oveen, mutta lopulta onnistuin. Herätin varmaan puoli taloa koputtelemalla ja soittamalla ovikelloa ennen kuin viimein sain avaimet pelaamaan. Seikkailuni päättyi iloisesti kahden skontlantilaisen tytön kanssa jutteluun, he olivat huonetovereitani. He olivat reppumatkailemassa ympäri Eurooppaa ja olivat tulossa Kreikasta. Oli kiva kuulla muiden matkaajien kuulumisia.

Seuraavana aamuna jätin hostellin (ihania ihmisiä siellä, tosi mukava amerikkalainen nainen lähtiessäni) ja nunnat taakseni ja lähdin uudelleen kohti Villa Lantea. Perille päästyäni selitin eiliset seikkailuni ja sain huoneeni. Paikka on aivan mahtava! Täällä ei ole paljon ketään tällä hetkellä, joten saan asustella lähes yksinäni 1500-luvun renessanssipalatsissa Rooman levittytyessä mahtavana näkymänä alapuolellani, sillä Villa Lante sijaitsee kukkulalla. Talo on ihana ja minulla on hyvät tilat. Yhteiskeittiö helpottaa budjettia ja pyykkiäkin voi pestä täällä. Nyt sitten taloksi ja seikkailuja Roomassa jatkamaan. :) Tänään vorossa turisti-info, liikennelaitos, Pantheon, ruokakauppa ja - minut tuntien - ensimmäinen kirjakauppa. :)

Mutta sitten loppuun vielä pari sanaa Roomasta, jota rakastan jo nyt. Kuumuus on polttavaa, mittari lähemmäs kolmessakymmenessä koko ajan, illat tosin viileämpiä. Turisteja n kaikkialla, mutta se ei minua suuremmin häiritse. Ihmisiä, vilskettä ja elämää on kaupunki täynnä samin kuin mieletentä liikennettä, meteliä, sokkeloisia katuja ja historiaa. Rooma on sekoitus uutta ja vanhaa, Roomassa elämä on kaaossta, mtta hallittua sellaista. Julkinen liikeenne pelaa mukavasti ja täällä on suhteellisen helppo liikkua, joskin eksyäkin voi. ;) Bussit ovat mielettömn täysiä, mutta ihmiset on tosi ystävällisiä kaikkialla. Italian taidot varmassti kohentuu huomattavasti seuravan kuuden viikon aikana, sillä sitä täällä kyllä saa puhua. Rakastan siis kaupunkia ja sen fiilistä sekä italian kieltä, joten varmaankin ihan oikeassa paikassa ollaan. Roma, ti amo! A domani! :)

And shorter version in English: I love Rome! The city is amazing. I had a few adventures getting to Villa Lante, but they were only fun! I've managed quite well with my Italian and the people I have met are really friendly. Backbagging brings people together and I've met really great people. Now I am safe and sound in Villa Lante and make myself homey, it is a 500 years old Renessance palace and I am here almost alone. I love it. <3