No niin... Ensimmaisena on vuorossa selitys sille, miksi otsikossa lukee Sorrento, vaikka minun piti tanaan olla Napolissa. Syy siihen on yksinkertainen. En koskaan mennyt Napoliin, enka talla reissullani aio sinne mennakaan. Tama johtuu siita, etten uskalla menna sinne yksin. Olen kuullut ja lukenut kaupungista nyt niin paljon kaikkea negatiivista (paljon varkaita, huumeita, rikollisuutta...), etten vain uskaltanut sinne yksin matkustavana nuorena vaaleana naisena lahtea. Jos olisin matkustanut jonkun kanssa, olisin voinut sinne mennakin, mutta en nyt, kun reissaan yksin. Paatostani jalkikateen vahvisti suomalainen tytto, joka tyoskentelee taalla hostellissani. Han opiskelee Bolognassa vieraita kielia ja on kesan taalla Sorrennossa hostellissani toissa. Han oli samaa mielta (oman kokemuksensa pohjalta), etta yksin liikkuessa Napolista on paras pysytella kaukana. En halua olla ennakkoluuloinen, mutta koska olen kuullut kaupungista niin paljon huonoa, eika siella ole minulle mitaan supertarkeaa nahtavaakaan, Napoli ei lukeudu matkaohjelmaani talla matkalla. Olen saanut niin paljon huomiota jo taalla Sorrennossa, etta Napoli tuntuu enemman pelottavalta kuin kiinnostavalta. Huomio muuten kuulemma lisaantyy, mita etelammaksi Italiassa mennaan, joten parempi yksin liikkuessani, etta keskityn Italian pohjoisosiin niin kuin elokuussa tapahtuukin. Kauheaa myontaa, etta puhdas pelko on syyni olla menematta Napoliin, mutta ei auta. Talla kertaa olen pelkuri ja pelaan varman paalle. Muuten en ole reissussa liikkuessani pelannytkaan juuri ollenkaan ja Napolin juttuihin verrattuna Roma tuntuu ihan turvalliselta. Siella en ole oikeastaan pelannyt ollenkaan, vaikka toki suurkaupungissa saa olla tarkkana taskuvarkaiden ym. suhteen. Tassa siis selitys, miksi kirjoitan Sorrennon hostellissa tata tekstia ja Napoli on huomenna vain vaihtoasemani matkalla takaisin Romaan. Pahoittelen, jos joku kovasti odotti kuvausta Napolista. Toisella kertaa sitten, kun on henkivartija mukana. :)
Huomionosoituksista viela muutama sana. Hattu ei auttanut. :) Minulla oli se tanaan hiusten peittona, mutta huomiota sain silti. Sen taytyy siis olla vain osa paikallistakkulttuuria, silla flirtti jatkui, vaikkei vaalea tukka nakynytkaan. Kauniiksi kehuttiin hatusta huolimatta ja paras kaikista oli varmaan 70-vuotias pappa, joka ohi ajaessaan toottasi torvea hyvaksynnan merkiksi. Koko juttu on loppupeleissa osa kultuurria ja minusta todella huvittavaa - vaikka siis hammentavaa. Taalla naiseen suhtaudutaan totisesti eri tavalla kuin Suomessa. Ainakin itse olen tullut hyvin tietoiseksi omasta naiseudestani ja naisellisuudestani taalla. Nainen on erilainen kuin mies, se on tassa kulttuurissa selkeasti esilla. Naisille avataan ovia, heita kohdellaan kohteliaasti tai sitten heista tulee seksiobjekteja, joiden peraan huudellaan ja flirtataan avoimesti. Kuten monella muullakin asialla, tallakin on positiiviset ja negatiiviset puolensa. Suomalaisen kulttuurin kasvattina minua yllattaa tallainen avoin huomio, mutta toisaalta se on aika hauskaakin. Ainakin tunnen itseni kauniiksi taalla, vaikka se ja kiinnostus minua kohtaan ilmaistaankin taalla ehka hiukan liian suoraan minun makuuni. Ehka se on vain tottumiskysmys ja vaatii kulttuurista sopeutumista. Matkailu siis todella avartaa, koska loydan seka itsestani etta uudesta kulttuurista paljon kiinnostavaa ja uutta pohdittavaa. Grazie Italia! <3
En kadu ollenkaan aamuista paatostani jaada tanne Sorrentoon, koska kaupunki on niin makealla paikalla ja suloinen, vaikkei siis ihmeellinen. Syy, miksi alunperin halusin tanne etelaan tulla on Caprin saari, jossa vierailin tanaan. Matkustin sinne laivalla Sorrennosta ja edestakainen matka maksoi 27€ isolla ja mukavalla lautalla. Reitti on nopeakin, silla 20 minuutissa laiva oli Caprin satamassa. Caprilla on ollut asutusta jo tuhansia vuosia, mm. antiikin aikana Rooman keisari Diolectianus hallitsi Roomaa sielta maanpaossa. Nykyisin Capri on kuitenkin puhdas turistipaikka ja se on ihan ymmarrettavaa, silla saari on ihan mielettoman kaunis. Se on hiekkakivea ja hyvin jyrkkia rantoja, mutta todella upea karuudessaan. Vehreat rinteet, varikkaat kukat ja sinistakin sinisempi vesi tekevat saaresta yhden kauneimmista ja ihanimmista paikoista, jossa olen koskaan kaynyt. En yhtaan ihmettelle, etta paikka on rikkaiden ja kuuluisien suosiossa, niin paratiisimainen se on. Mm. italialaisella elokuvanayttelijalla Sophia Lorenilla seka muotisuunnittelija Giorgio Armanilla on huvilat Caprilla, niin kuin muillakin rikkailla. Saaren tavalliset asukkaat elavat paasaantoisesti turismista, joka on saarella jatkuvaa - vaihtelua vuoden aikojen suhteen ei nimittain juuri ole.
Capria voisi parhaiten kuvata rikkaiden leikkipuistojksi ja rentoutumispaikakasi, jota tavalliset pulliaiset tulevat ihastelemaan. Caprin kaupunki on taynna merkkiliikkeita ja loistohotelleja ja hintataso sen mukainen. Tavallisiakin turisteja on kuitenkin ajateltu ja minakin pienella budjetillani sain saaren kiertoajelun ja vierailun kuuluisaan Grotta Azzurraan (= Sininen luola) noin 25 eurolla. Ja homma oli joka pennin arvoinen, koska veneesta katsottuna saari on parhaimmillaan. Se on taynna hienoja kivimuodostelmia ja pienia luolia, joissa vesi on hyvin hyvin kirkasta. Capria ymparoi myos kauttaaltaan turkoosi tai tummansininen merivesi, joten se on Valimerta parhaimmilaan. Kaikkien suosikkipaikka on kuitenkin epailematta Grotta Azzurra, joka on unohtumaton kokemus. Se on todella upea luola, jossa merivesi on erityisen sinista. Luola on kokonaan luontoaidin (tai Luojan) luoma ja taysin koskematon ihmisen toimesta. Sinne mennaan soutuveneella niin kapeasta aukosta, etta taytyy taytyy litistaa itsensa veneen pohjalle mahtuakseen sisaan luolaan. Ja vesi siella on oikeasti todella sinista. En ole missaan nahnyt niin sinista vetta. Se on puhtaan turkoosin savyista ja kimaltelee luolan pimeydessa kauniisti. Veneenkuljettajamme mielesta luola on sinisyytensa vuoksi todella romanttinen paikka ja maustoi - kilpaa muiden soutajien kanssa - souteluamme luolassa laulamalla komeasti "Volare, nel blu di pinto di blu". Siina, jos missa oli italialaista tunnelmaa. :) Sain luolaa ja laulua videolle, katsotaan saanko sen tanne naytille ja kuultavaksi.
Grotta Azzurra oli parasta koko Caprissa, joka henkii valimerellista tunnnelmaa enemman kuin mikaan taalla kokemani. Sorrento on kaunis ja todella upea, mutta Capri ikonisoi valimerellisyyden seka hyvassa (kaunista, idyllista, sievaa, aurinkoista, varikasta, merellista) etta pahassa (turistit ja turismi kaikkialla). Viihdyin kauniilla saarella nelisen tuntia, joiden aikana siis tein kiertoajelun saaren ympari veneella ja sen jalkeen menin hauskalla funicularella (=kaapeliautola) ylos Caprin pikkuruiseen kaupunkiin, joka on pieni ja suloinen - ja taynna rikkaille suunnattuja palveluja. Koko saarella asuu vakituisesti noin 8000 asukasta, joten ei se ihan pieni ole. Suosittelen kaikille oikein sydamellisesti Caprilla vierailua, silla vaikka se on kallis, se on joka pennin arvoinen kauneudessa ja viehkeydessa.
Minua ja vaikutelmaani saaresta suosi myos hyva saa, silla aurinko paistoi pilvettomalta taivaalta ja lampotila oli varmaan 35 astetta. Ilma ei ollenkaan tuntunut liian kuumalta - niin kuin Romassa - leppean merituulen ansiosta. Tuuli (Hih, et sina rakas Tuuli! :D) osoittautui kuitenkin petolliseksi, silla poltin itseni tanaan auringossa yllatyksekseni. Kasivarret paloivat, vaikka niissa on hyva rusketus jo pohjalla. Meri ja aurinko ovat kuitenkin palovammoja aiheutteva yhdistelma, mutten todellakaan valita auringosta tai meresta. Kumpikin ovat todella ihania ja jos olisin rikas, minullakin olisi oma huvila Caprilla tai sitten jossakin tassa rannikolla. Oikein kaunista seutua ja meri on paras. Olen aina rakastanut merta ja toivon mukaan asun joskus sen laheisyydessa. Taalla se on tuoksuineen, vareineen ja aaltoineen lasna koko ajan. Meri edustaa minulle vapautta, paratiisia, rauhaa, tunteita, koko elaman kirjoa. Siksi tykkaankin olla taalla rannalla ja olen ottanut ilon irti meresta naiden parin paivan piipahdukseni aikana.
Pohjimmiltani olen kuitenkin kaupunki-ihminen, joten huomenna on kiva palata takasin Romaan. Olen huomannut myos talla matkalla, etta vaikka taalla lampimassa maassa on kiva olla, en valttamatta halauisi ymparivuotisesti asua taalla, koska kaipaan vuodenaikoja. Kesalla tama on kuitenkin parasta ikina ja en enaa ihmittele, miksi kaikki haluavat huvilan jostain pain Italiaa - tai Espanjaa. Meri ja mahtava ilmasto, puhumattakaan upeista vuorimaisemista tassa rannikolla, takaavat asukkaiden ja turistien sailymisen alueella jatkossakin. Mina kuitenkin poistun paikalta huomenna aamulla ja suuntaan junalla takaisin Romaan, jossa viela on muutamia nahtavyyksia nakematta. On mukava paasta takaisin kotiin hengahtamaan ennen kuin nostan rinkan elokuun alussa selkaani ja lahden reilaamaan kohti Pohjois-Italiaa, joka taatusti on aivan erilainen tahan etelaan verrattuna. Molemmat Italiat ovat omalla tavallaan kauniita, vaikkakin erilaisia, ja olen iloinen, etta koen molemmat puolet tasta kauniista, ihanasta ja vaikuttavasta maasta talla matkallani. Huomenna siis kirjoittelemisiin Romasta. Ciao e il bacio da Mediterreno! ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti