Aamu alkoi tänään ruhtinaallisesti, sillä söin oikein herkuaamiaisen - tuoreita hedelmiä, paahtoleipää, teetä, appelsiinimehua ja kermaista jugurttia - Lanten terassilla. Aurinko paistoi ja näköalat Roomaan olivat kauniit. Yönkin olin nukkunut paremmin, sillä kuumuus ei ollut enää yhtä polttavaa kuin aiemmin, lämpötila on tippunut hiukan ja ehkä alan vähitellen tottumaan tällaiseen säähän.
Aamiaisen jälkeen suuntasin kulkuni kävellen kohti San Giovanni di Fiorentini -kirkkoa, joka on aivan Tiberin varessa Gianicoloa vastapäätä toisella puolen jokea. Kirkko oli oikein hieno - niinhän ne kaikki ovat täällä - suuri ja kaunis. Siellä oli myös ensimmäinen näkemäni Franciscus Assisilaiselle omistettu alttari. Tästä se alkaa. :) Franciscushan on myös Italian suojeluspyhimys kaiken muun lisäksi, joten todennäköisesti tulen törmäämään häneen usein vielä jatkossakin. Elinalle tiedoksi, että löysin kirkosta myös graduaiheesi, sillä Maria Maddalena dei Pazzille oli hänellekin omistettu alttari samaisessa kirkossa.
Kirkolta matka jatkui romanttista Via Giuliaa (= Julian tie) - jossa on Michelangelon keskenäräiseksi jäänyt sillanalku - pitkin kohti Campo dei Fioria, joka on kuuluisa toripaikka täällä. Kyseisellä paikalla on kuulemma pidetty markkinoita jo pitkään ja 1600-luvulla paikalla on järjestetty julkisia mestauksia. Campo dei Fiori oli vilkas markinapaikka, mutta valitettavan täynnä turisteja (missähän paikalliset käyvt ostoksilla?). Ostin torilta avokadoja (namnam) italiaksi ihanan ryppeiseltä vanhalta signoralta. Campo dei Fiorilta matka jatkui kohti, yhden kauniin kirkkopysähdyksen kera, Area Sacraa joka on Largo di Argentinalla. Paikalla on antiikin aikaisia temppelien raunioita keskellä nykyaikaista liikennettä ja taloja. Roomassa menneisyys ja nykyisyys kulkevat jännittävällä tavalla käsikädessä.
Raunioilta matkustin raitiovaunulla (sekin kulkee täällä) Trastevereen, jossa kävin shoppailemassa ruokaa ja kosteusvoidetta, jota täällä kuluu, koska suihkussa täytyy lämpimän ilmaston vuoksi käydä joka päivä. Ostin Trasteverestä myös repun katukauppiaalta, jonka kanssa tinkasin hinnasta puolivahingossa italiaksi. Aluksi hinta oli 18€, mutta tippui lopulta 12€. Täytyy harjoitella tinkimisen jaloa taitoa - italialaiset tykkäävät siitä ilmeisesti - lisää, niin pääsen halvemmalla täällä. :D Ruokakauppa puolestaan oli ihan tavallinen supermarketti, jossa oli loistavat valikoimat ja helvemmat hinnat kuin keskustassa. Täytyy ottaa paikasta vakikauppa asioida.
Unohdin muuten aiemmin mainita, että täällä myös pyöräillään jonkin verran - kaikki eivät siis liiku moottoreilla. :) Pyöriä voivat myös turistit vuokrata, systeemi on sama kuin Helsingissä eli pyörä maksetaan telineeseen, josta se otetaan ja sitten palautetaan johonkin toiseen samanlaiseen telineeseen jossain päin kaupunkia. Olen muutaman ihmisen täällä nähnyt pyöräilevän hurjan liikenteen seassa ja minusta se vaikuttaa itsemurhatouhulta, mutta toisaalta ihmiset ovat aika taitavia liikkumaan täällä. Itse kuitenkin pysyttelen jatkossakin julkisessa liikenteessä ja jaloissani turvallisesti.
Nyt olen viettämässä lounas- ja gradunkirjoitustaukoa. Illalla vielä katsomaan muutamaa kirkkoa, jotka tääällä eivät siis maksa mitään, joten kauniita, mahtavia ja vaikuttavia nähtävyyksiä saa katsella ihan ilmaiseksi. Muutenkin täällä on paljon nähtävää budjettimatkaajalle, sillä suurin osa tähän mennessä näkemistäni paikoista on ollut ihan ilmaisia: monumentteja, kirkkoja, suihkulähteitä. Ainoastaan museot maksavat ja niidenkin hinnat ovat ainakin toistaiseksi olleet melko inhimillisiä. Mutta nyt syömään. Illalla jatkan ja koetan laittaa myös kuvia tänne. Ci vediamo! ;)
Nyt on päivän tehtävät suoritettu ja lähes kolmen tunnin kirkkokierros tehty. Kuusi kirkkoa oli päivän nähtävyyssaalis ja upeita kirkkoja ne olivatkin. Ihan aluksi tytyy kuitenkin todeta, että kirkkoja on täällä kaikkialla. Ihan vierekkäin, joka kadunkulmassa, kirjaimellisesti kaikkialla. Niitä ei ehkä huomaa heti katukuvasta, sillä Rooma on tiivisti rakennettu ja sokkeloinen. Yleensä kirkot ovat kuitenkin jonkin aukion laidalla (piazzan luona siis) ja niiden ulkonäkö pettää, sillä ne ovat sein varsin koruttomia ulkoapäin katsottuna. Mutta sitten, kun rohkaisee mielensä ja astuu sisään tuohon vaatimattomalta näyttävään kivirakennelmaan, suu loksahtaa auki ja on astunut ihan toiseen maailmaan. Toinen toistaan suurempia kirkoja upeine freskoineen, veistoksineen, alttareineen ja maalauksineen. Jokainen kirkko on historiallisesti mielettömän arvokas ja taidetta niissä on vaikka muille jakaa. Minun makuuni, sillä minussa asuu ei niinkään vaatimaton tai hiljainen piilokatolinen. :D Mitä koristeellisempi kirkko, sen tyytyväisempi olen. Niinpä olen siis ihan oikeassa kaupungissa, sillä Roomassa jokainen kirkko tuntuu olevan edellistä hienompi ja komeampi jollakin tavalla.
Aloitin iltapäivän kirkkokierrokseni Chiesa Nuova -nimisestä kirkosta Corso Vittorio Emmanuele II (pääkatu) varrelta. Se oli aivan uskomattoman upea. Sisällä oli yhden lempitaiteilijoistani Rubensin maalaamia maalauksia ja aivan mielettömät kattofreskot. Lähdin paikalta suu auki jatkamaan matkaa seuraavaan kirkkoon, joka oli Sant' Agnese in Agone Piazza Navonan vasemmalla laidalla. Tämä kirkko oli yllättävän pieni ja vaatimaton (silti 100 kertaa koristellumpi kuin luterilaiset kirkot) ja sillä oli kiinnostava historia. Kirkko nimittäin oli rakennettu sille paikalle, jossa Pyhä Agnes kärsi vuonna 304 AD marttyyrikuoleman kieltydyttyään menemästä ei-kristityn kanssa naimisiin. Kirossa oli myös ensimminen koskaan näkemäni reliikki, nimittäin Pyhän Agneksen Santa Testa eli pääkallo. Reaktioni oli: cool! Katolilaisille reliikit eli pyhäinjäännökset eli pyhimysten ruumiiden osat, vaatteet ym. ovat arvokkaita rukouksen ja kunnioituksen kohteita, sillä niissä uskotaan olevan pyhimyksen ihmeitä tekevä voima hänen kuolemansa jälkeen. (Anteeksi teologit tämä selitys, mutta täytyy ajatella myös maallikoita!) Pyhä pää oli siis oikeastaan aika luonnollinen osa kirkkoa.
San Agnesen viehkosta seurasta jatkoin matkaa Pantheonin ohi Santa Maria Sopra Minerva -kirkkoon, joka rakennettiin 1200-luvulla paikalle oletetusti sijainneen Minervan temppelin raunioiden päälle. Kirkko oli goottilaistyylinen (harvinaista Roomassa!) ja sen suurin kiinnostuksen kohteeni oli sinne haudatun Katariina Sienalaisen sarkofagi. Siellä hän oli pääalttarin edessä. Oli jotenkin omitusita nähdä sellaisen pyhimyksen hauta, josta on vain lukenut ja kuullut, mutta joka yhtäkkiä onkin elävänä (:D) siinä edessä. Tunne oli aika mieletön. Muutenkin kirkko oli oikein kaunis ja siellä oli Michelangelon veistämä upea Kristus-patsas. Minervalta matka jatkui pikkuruiseen Sant'Eustachion kirkkoon Pantheonin takana. Sieltä puolestaan suunnistin jesuiittojen pääkallopaikkaan ja äitikirkkoon, jonka nimi yksinkertaisesti on vain Il Gesù, Jeesus. Kirkko on ulkoapäin todella karu, mutta sisältä aivan mieletön. Kultauksia ja taidetta ei ole säästelty. Kirkkossa on myös Ignatius Loyolan, jesuiittaveljeskunnan perustajan, mahtipontinen hauta. Aika makeaa nähdä kaksi kirkkohistoriallisesti kuuluisan henkilön hautaa samana päivänä. Roomassa kaikki on näköjään mahdollista. Matkalla kotiin Gianicololle pysähdyin vielä yhdessä kirkossa, joka oli Sant'Andrea delle Valle. Oikein hieno kirkko sekin ja tilanteen teki vielä hienommaksi käynnissä ollut ruusukkorukoushetki. Ruusukkorukouksessa käydään rukousnauha eli ruusukko läpi erilaisin rukouksi. Ainakin Ave Marian tunnistin italian taidoillani. :)
Nyt kun olen rampannut jo muutaman päivän aikana todella monessa kirkossa - ja lisää tulee, sen voin luvata, joten pahoittelut, jos kirkot eivät kiinnosta - on pakko sanoa muutama sana uskonnosta ja uskonnollisuudesta, joka täällä näkyy kaikkialla. Se on konkreettista jo siinä, että kirkkoja on oikeasti kakkialla. Lisäksi kirkoissa järjestetään messuja useita kertoja päivässä ja myös rippihetkiä, ruusukkohetkiä ja muita palveluksia on paljon. Toisekseen ihmiset ilmeisesti käyvät kirkoissa, turistien lisäksi, sillä niissä on erikseen varattuja alattreita pelkkää rukousta tai palvontaa varten. Kolmanneksi hengellisten säätyjen edustajia eli pappeja, nunnia ja munkkeja näkyy katkuvassa jatkuvasti ja joka paikassa. (Se bongausopas nyt jostakin ja äkkiä!) Itsekin aion ottaa uskonnolliseen elämään osaa ja mennä sunnuntaina messuun. Jo innolla sitä odotan. :)
Muutama hauska sattumus vielä tältä päivältä. Ensinnäkin sain toimia turistioppaana, kun aasialaiset turistit kysyivät minulta tietä Pantheonille. Tämä ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, kun autan (muita) turisteja, joten ehkä matkaoppaan ura kutsuu, jos teologia ei tuota tulosta. :D Toisekseen minulta kysyttiin tietä italiaksi! Eräs nainen tiedusteli, mihin eräs katu johtaa ja minä osasin vastata hänelle! Eniten minua hämmästytti, että hän kysyi tietä italiaksi, sillä yleensä minua lähestytään vaaleuteni takia englanniksi. Parempi toki näin. Ilmeisesti alan roomalaistua, kun tienneuvontakin jo sujuu paikallisella kielellä. :) Kolmanneksi vaaleus herätti tänään taas huomiota ja sain muutamalta herralta kohteliaat tervehdykset sekä aamulla että iltapäivällä ihan vain kadulla kävellessäni. Ei tulisi Suomessa tuollainen ollenkaan kuuloon, että vieraita ihmisiä kadulla noin vain tervehditään. Täällä se tuntui kuitenkin luonnolliselta ja hiukan huvittavalta myös, että vaalea tukka on kiinnostuksen aihe. Se todennäköisesti sai myös liikennepoliisin hyvälle tuulelle, sillä eräässä risteyksessä hän päästi kohteliaasti vaalean signorinan ulkemaan kadun yli ja pysäytti autoliikenteen täysin kadunylitykseni vuoksi. Tunsin itseni silloin aika VIP-henkilöksi. :D
Tällaista siis täällä tänään. Nyt lasi viiniä ja nautiskelemaan loppuillasta rauhallisesti kotioloissa. Huomenna uskonnollisuus jatkuu, sillä poikkean naapuriin eli Vatikaaniin kyläilemään koko päiväksi. Täytyy nukkua hyvät yöunet, jotta jalat jaksavat rankan rääkin huomenna. Buona notte! <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti