Il giorno secondo

Vastoin lupailujani, kirjoitan tämänpäiväisistä kokemuksistani jo tänään, kun aikaa, intoa ja energiaa vielä riittää. Tämä on itse asiassa aika hauskaa tämä bloggaaminen, kun voi jakaa kokemuksiaan muiden kanssa ja kertoa sillä tavalla matkastaan. Eikä ole niin yksinäistä, vaikka yksin onkin kiva matkustaa, kun tietää että kotona on porukkaa, jota kuulumiseni kiinnostavat. :)

Mutta asiaan. Tänään siis kotiuduin onnellisesti ja onnellisena Villa Lanteen. Rakennus on upea sekä ulkoasunsa, sisältönsä että sijaintinsa puolesta. (Yritän laittaa pian kuvia.) Istuin tänään iltapäivällä terassilla ja vain katselin Rooman rakennuksia. Illalla aion tehdä saman valkoviinilasin kera. :) Viinistä tulikin mieleeni Lanten toinen hieno puoli, nimittäin yhteiskeittiö. Voin siis itse kokkailla täällä enkä jakuvasti rampata ravintoloissa, vaikka ovat ne Suomea edullisempia. Pidemmän päälle ravintolasyöminen kuitenkin käy kukkarolle kalliiksi, joten opiskelijabudjetilla ruoanlaittomahdollisuus on enemmän kuin tervetullutta ylellisyyttä. Kaupassakäynti oli siis yksi tämänpäivän operaatioistani. Kauppoja on, mutta ei mitään ketjuja, muutamaa supermarkettiketjua (Spar ym.) lukuunottamatta. Niitä on siis välillä vaikea bongata katukuvasta. Muutenkin täällä harrastetaan yksilöllisyyyttä ja ketjuliikkeitä on harvassa. Minusta tämä on vain ihanaa! Päädyin lopulta ostoksille kuitenkin ketjuun, juuri Spariin, josta ostelin ruokaa vähän pidemmäksi aikaa. Sen hinta on ainakin täällä Roomassa samoissa kantimissa kuin Suomessa eli ei hirveästi halvempaa. Muutenkin hintataso tuntuu Suomen kaltaiselta, lukuunottamatta jo mainitsemia ravintolahintoja. Ehkä etelämmässä ja Rooman ulkopuolella on edullisempaa. Ruokakaupassa oli hauska käydä, sillä minusta on mukava tutustua vieraisiin ja uusiin tuotteisiin. Pesuaineen ostaminen italian taidoillani tosin tuotti hiukan päänvaivaa, sillä en ollut varma ostanko vahingossa huuhteluainetta. Onneksi oli sanakirja mukana. :) Kaupasta tarttui mukaan myös pullo jo mainittua valkoviiniä. Paikallista sellaista ja hinta oli hurjat 2,45€. Eli ainakin viiniä jos jotain saa täältä edullisesti. Olen taivaassa. :D

Kaupankäynnin lisäksi onnistuin tänään jo katselemaan muutaman pakollisen turistinähtävyydenkin. Kävelin Gianicololta kohti keskustaa ja kävin Pantheonissa. Se oli oikein vaikuttava - ja täynnä turisteja, joista eräs amerikkalainen (miksi aina he!?) totesi vieressäni seuralaisilleen ääneen aina luulleensa, että Pantheon on vieläkin roomalaisten jumalten palvontapaikka - sehän on siis jo 100-luvulla muutettu kristilliseksi kirkoksi paikan historiasta tietämättömille tiedoksi. Vähän hänen kommenttinsa kitenkin pani minut hihittelemään itsekseni, vaikka toisten tietämättömyydelle ei saisikaan nauraa. Antiikin Rooman aikaan Pantheon siis oli kaikkien jumaltan palvontapaikka, nykyisin siis kirkko, jonne mm. taiteilija Rafael sekä yhdistyneen Italian ensimmäinen kuningas Vittorio Emmanuele II on haudattu. Pantheonilta matka jatkui Pyhän Ignatius Loyolan kirkkoon. Se pani sanattomaksi. Esimakua Vatikaanista luulen. Kirkko oli aivan uskomaton maalauksineen ja veistoksineen. Täällä on niin paljon kauneutta ja historiaa kaikkialla, mutta välillä jokin asia vetää suun väkisinkin auki. Igntiuksen kirkko oli sellainen. Sieltä kepsuttelin pikkujaloillani - jotka olen yllätys, yllätys kävellyt rakoille tänään ja eilen - jälleen Trevin suihkulähteelle, josta sain ihan ok kuviakin tällä kertaa -eilen en saanut. Kuvista puheenollen, olen myös ottanut kameralla videota ja kuvia, joita yritän laittaa tänne mahdollisimman pian. Näette sitten, missä kaikkialla olen käynyt. Trevilta menin Barberinin metroasemlle, jossa oli joku mielenosoitus käynnissä. Poliiseja kaikkialla ja äänekäs meininki. Mukava piristys päivään, Roomassa kun on muuten aina niin hiljaista. :P Tritonilta jälleen Terminille, jossa siis kävin ostoksilla ja sieltä bussilla kotiin. Kävelin kukkulalle tällä kertaa Tiberin varrelta, sillä bussit kulkeva tänne ylös noin 20 minuutin välein, joten kävellen pääsee nopeammin. Jalat eivät päätöstäni kuitenkaan kiittäneet ja niinpä illan ohjelmassa on lepoa ja ruokaa suihkun kautta. Ah autuutta! :) Renessanssipalatsi Rooman parhaimmalla paikalla lähestulkoon yksin minun, lämmin sää, värikäs kaupunki ympärillä ja lasi viiniä kädessä. Enempää ei voi pyytää. <3

Muutama hauska juttu Roomasta vielä. Katolisessa maassa kun ollaan, niin munkkeja ja nunnia näkyy koko ajan katukuvassa. Busseissa heitä on jatkuvasti, samoin kaduilla ja ihan kaikkialla. Olen huono tunnistamaan eri sääntökuntia, mutta ainakin yhden fransiskaaniveljen tiedän bongaaneeni bussia odotellessani. Ruskea kaapu, sandaalit ja kolmelle solmulle solmittu vyö paljastivat tämän jo vähän iäkkäämmän herran. Nunnia on paljon ja kaavut vaihtelevat, pitäisi nyt olla sellainen sääntökuntien tunnistusopas mukana koko ajan, niin erottaisi heidät toisistaan. Toisekseen täällä vespat ja skootterit ovat kova juttu. Niitä ajavat kaikki ja kaikkialla ikään ja liikennesääntöihin katsomatta - kypärät on kaikilla onneksi päässä. Siis ihan kaikkialla ajetaan. Kapeilla kadilla, valtavylillä, ihan missä tahansa. Niitä, kuten myös autoja, myös pysköidään ihan mihin tahansa. Missä vain on tilaa. Liikenne on siis hurjaa, mutta älyttömän mielenkiintoista, koska ihmiset jotenkin vain puikkelehtivat mitä pienimmistä raoista liikenteen sekaan ja sieltä pois älyttömällä vauhdilla. Lisäksi torvea töötötellään usein, se on ilmeisesti tapa kommunikoida toisten autoilijoiden kanssa. En tosin ole vielä keksinyt, mitä kaikki erilaiset töötit tarkoittavat, mutta ehkä se vielä selviää. :) Jalankulkijana saa olla rohkea ja reipas, jotta mukana pysyy ja pärjää. Mutta se sopii minulle oikein hyvin. :)

Nyt siis iltapuuhiin ja rentoutumaan. Huomenna vuorossa Colosseum ja Palatium. Historian siipien havinaa on siis luvassa. Stay tuned ja kiitos kovasti kommenteista, niitä saa laittaa lisää. :) Bacio! <3