La storia che vive

Tänään oli taas nähtävyyspäivä - älkää huoliko, kyllä sitä graduakin vielä kirjoitetaan. :) Mutta siis tänään tutustuin historialliseen Roomaan eli antiikin aikaisiin raunioihin, kenties kuluisimpiin monumentteihin, joita Romassa on.

Päivä alkoi jo varhain levottomasti nukutun yön jälkeen - kuumuuteen täytyy vielä totutella, vaikka yöllä lämpötila onkin vain 20-25 astetta. Aamulla noin klo 7.00 aikoihin törmäsin vessamatkallani Villa Lanten talonmieheen Giovanniin. Hän vaikutti oikein mukavalta ja mikä parasta ei ilmeisesti puhu muuta kuin italiaan, ainakin kieleitaitoni pääsee kohonemaan tällä reissulla, jos ei gradu. :D Aamiaisella tapasin myös muita täällä majoittuvia suomalaisia - oopperalaulaja äiteineen - mutta he lähtivät tänään pois. Nyt olen siis yksin renessanssipalatsissani kera talonmiehen perheineen. Aika makeaa, mutta myös vähän jännittävää. Talolla on pitkä historia, se on mm. nähnyt Rooman suren ryöstön 1500-luvulla, joten mietin kummitteleeko täällä tai muuta yhtä mielenkiintoista. Kaipa se selviää tulevien päivien aikana.

Matka kohti historiallista keskustaa eli siis Colosseumia, Palatiumia ja Forum Romanumia alkoi mukavasti eksymällä. :) Menin vahingossa väärään suuntaan menevään bussiin, mutta onneksi linja kulkee ympyrää, joten hätä ei ollut tämän näköinen. Bussilla seikkailin Trasteveren kaupunginosaan, jossa minun piti vaihtaa linjaa. En ollut ollenkaan varma, millä pysäkillä jään pois - tiedoksenne, että katson matkareitit etukäteen Rooman liikennelaitoksen reittioppaasta, joka on loistokapistus täällä Internetin ihmemaailmassa - mutta jäin kuin jäinkin oikeassa paikassa pois ja löysin oikean linjan. Jäin kuitenin vahingossa pari pysäkkiä ennen Colosseumia pois Circo Massimolla, joten hyppäsin siellä metroon, jolla sitten pääsin lopulta Colosseumille. Olin ostant sinne lipun jo etukäteen Suomesta, minkä ansiosta minun ei tarvinnut jonottaa, vaan pääsin lähes suoraan sisään tuohon kuuluisaan amfiteatteriin ja Rooman symboliin. Kokemus oli oikein vaikuttava. En voinut muuta kuin ajatella, että mitä kaikkea nuo kivet ja tuo mahtava rakennelma on nähnyt ja kokenut. Nyt se on suureksi osaksi raunioina, mutta vaikuttavuus säilyy edelleen. Lisäksi Colosseum - tai italiaksi il Colosseo - on rakennustaiteen huippuja ainakin nopeudessa, sillä sen toimeksiannosta valmistumiseen saakka kului vain kahdeksan vuotta aikaa. Tämä tapahtui siis vuosina 72-80 AD, mikä oli itselleni uutta tietoa, sillä luulin Colosseumin olevan rakennettu jo ennen ajanlaskun alkua. Nykyrakentaminen voisi otta mallia Colosseon rakennusvauhdista, sillä sinne on mahtunut 55 000 ihmistä katsomaan + porukkaa ja eläimiä vielä areenalle. Aika hyvin 2000 vuotta vanhalla rakennustekniikalla, ehkä paikan rakentaneet orjat ovat olleet supermiehiä. :)

Colosseolta matkasin viereiseen Palatiumiin ja Forum Romanumiin, joihin pääsi samalla lipulla kuin Colosseumiin sisälle. Palatium oli antiikin keisarien asumiskukkula ja tarun mukaan myös paikka, jonne Romulus Remuksen tapettuaan perusti Rooman kaupungin noin 800 eKr. Nykyisin paikka on täynnä raunioita, mutta silti vaikuttava. Ihan Palatiumin vieressä - tai pikemminkin alapuolella - on Forum Romanum, joka on historiallisen ja antiikin Rooman keskus. Olin siis kirjaimellisesti muinaisen maailman suurvallan pääkallopaikalla. Tunne oli sanoinkuvaamaton. Hetken aikaa istuin raunioituneella marmoripalasella ja vain katselin ympärilleni tuntien historian heräävän eloon. Noilla samoilla poluilla ja raunioilla olivat yli 2000 vuotta sitten kävelleet ihmiset, jotka elivät elämäänsä ihan kuten mekin tänään. Papit menossa temppeleihin, senaattorit senaattiin, perheenäidit torille, miehet töihin, kauppiaat myymässä tuotteitaan. Tuo kaikki oli tapahtunut jalkojeni juuressa, ihan vieressäni. Ja kaiken tuon historian keskellä istuin minä muiden turistien seassa - myös suomalaisia turisteja on täällä - ja yritin ymmärtää, kuinka menneisyys voi olla niin elävää ja käsinkosketeltavaa raunioiden keskellä. Sain paikasta ihan ok valokuvia - laitan ne myöhemmin tännekin - mutta sanon heti, etteivät ne tee Rooman menneisyyelle oikeutta. Se pitää kokea itse.

Forum Romanumilta matka jatkui kohti Campodogliota eli muinaista Capitoliumin kukkulaa. Capiotolium oli antiikin aikana Rooman hallinnollinen keskus ja on ihan oikeasti siis korkealla kukkulalla. Nykyin siellä ei ole jäljellä mitään antiikin aikaista, vaan Campodoglio on suuri aukio, jonka Michelangelo 1500-luvulla suunnitteli patsaineen ja rakennuksineen. Sisäänkyntiä Piazza Venezialta - liikenteen solmukohta täällä ja keskustan keskeisin paikka - vartioivat Castorin ja Polluxin - roomalaisen mytologian hahmot, Ledan ja Juppiter/Zeus -joutsenen pojat - jättimäiset patsaat ja aukion keskellä on kopio Michelangelon veistämästä Marcus Aureliuksen patsaasta, aito on viereisessä museossa turvassa saasteilta. Campodoglion vieressä on siis taidemuseoita, joihin tutustun myöhemmin, kun jalat voivat paremmin. Minulla on tullut kahden ensimmäisen päivän aikana jalat täyteen rakkoja ja jättiläiskokoinen vesikello vasempaan jalkapohjaan, mikä on vaikeuttanut kävelyä aina aika ajoin. Kävelystä puheen ollen, sitä täällä saa harrastaa ja oikein urakalla. Hyvät kengät ovat kaiken A ja O! Portaita on joka paikassa ja kävellen liikkuminen on todella helppoa. Ainakaan en pääse lihomaan kaikkien herkkujen - jätski on taivaallista! - keskellä, kun tulee kävelykilometrejä mukavasti joka päivä. :)

Campodogliolta siirryin sen vieressä olevaan Vittorio Emmanuele II - Italian ensimmäinen kuningas - muistomerkin luokse. Se on valtava, roomalaiset sanovat sitä kermakakuksi, jota se kieltämättä vähän muistutaakin. Sinnekin piti kiivetä portaita ja keskitasenteella on vartioitu tuntemattoman sotilaan hauta, joka symboloi siis jollain tavalla Italiaa ja on osoitus rakkaudesta isänmaata kohtaan. Mistomerkillä oli todella paljon vartioita - miksiköhän? - jotka olivat todella tarkkoja kaikesta. Seiniin ei sanut koskea ja portailla istuminen oli kielletty, minulle nimittäin huomautettiin vihemtämällä pilliin jälkimmäisestä rikkomuksesta. Pitäisiköhän Helsingin tuomiokirkon portaillekin saada joku vahti puhaltelemaan pilliin? :)

Muistomerkiltä hyppäsin bussiin ja matkasin Largo Torre dell' Argentinalle, jossa pistäydyin ihanan isossa kirjakaupassa - en ostanut mitään vielä! - katselemassa ja hypistelemässä ihania kirjoja. Sieltä jatkoin matkaani kävellen kohti Gianicoloa, mutta matkalla pysähdyin ruokakaupassa, josta mukaan tarttui juustoja - halpoja! - ja vihanneksia. Sain siis oikein herkullisen lounaan kotona Lantessa. :) Matkan varrella koin myös ensimmäiset italialaiset kohteliaisuudet: perääni huudeltiin kauniista neidistä ym. Se oli ensimmäinen, mutta tuskin viimeinen, kerta tällä reissulla. Vaalea tukka on toki herättänyt huomiota, perääni katsotaan ja vespakuskien päät kääntyvät, mutta toisaalta olen saanut olla ihan rauhassa, turistialueilla, vaalea ulkomuoto ei herätä niin paljon kummastusta. Suhtauduin tähän kohteliaisuuteen hymyilemllä itsekseni ja jatkoin vain matkaa. Toivottavasti sama onnistuu tulevaisuudessa ja innokkaita töllistelijöitä ei tarvitse huitoa sateenvarjolla pois. :)

Yksi asia on vielä sanottava iki-ihanasta Roomasta, nimittäin vesi. Vesi on täällä erittäin hyvää hanasta juotuna, mutta vielä parempaa julkisissa vesipisteissä. Tuollaisia "juomapisteitä" on nimittäin kaikkialla ja niissä voi täyttää vesipullonsa ihanan kylmällä vedellä ilmaiseksi kuka tahansa ja koska tahansa, sillä vesi pulppuaa niistä kuin lähteistä koko ajan. Luulen, että osa niistä on hyvin hyvin vanhoja ainakin ulkomuodon perusteella ja olen kiitollinen antiikin roomalaisille toimivasta vesihuollosta, joka näkyy pitävän pintansa yhä edelleen. Akvedukti on ollut loistava keksintö ja pelastaa päiväni raikkaalla vedellä kuumuudessa vielä 2000 vuotta myöhemminkin. Historia on mahtava asia! <3

Nyt illalla istun vain huoneessani ja kirjoittelen. Minun piti ehtiä käydä kaupassa päiväunieni - :D - jälkeen, mutta en sitten ehtinytkään. Ajattelin siis antaa jaloilleni vapaaillan ja vain istuskella Lantessa kera viinilasillisen ja hyvän kirjan. sekä ihalilla yöllistä Roomaa terassiltamme. <3 Huomenna sitten taas kaupunkiin tutustumaan ja gradun kimppuun. Roma dice: Buona notte a tutti e a domani! :)